Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 21:59  
 Taustamusiikkia


Kotisatama - kristillisen kasvun portaali.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Anokaa, niin teille annetaan

Olin ollut nuorten illassa uskovaisen koulukaverini kanssa, joka oli pyytänyt minua mukaansa helluntaiseurakunnan nuorten iltoihin. Tilaisuuden jälkeen minulla oli taas, kuten tavallista, paljon kysyttävää uskon asioista ja väittelyn halua. Halusin löytää totuuden siitä ovatko Raamatun opetukset ja lupaukset totta.

Ystäväni vastasi jälleen kerran kärsivällisesti kysymyksiini ja kysyi haluaisinko vastaanottaa Jeesuksen omaan sydämeeni Herraksi. Minun oli vaikea uskoa sitä, että Jumala huolisi minut, syntisen ihmisen. Ajattelin olevani liian syntinen, etten voi tulla Herran omaksi. Minulla oli myös sellainen käsitys, että Jumala veti puoleensa erityisellä etsikkoajalla vain sellaisia hyviä ja onnistuneita ihmisiä, joita hän rakasti. Itse en tuntenut, että minua vedettiin Jumalan tykö, vaan pidin omaa etsintääni vain minusta itsestäni lähtöisin olevana. Kiteyttäisin käsitykseni niin, että pidin, että Jumala rakastaa vain joitakin onnistuneita ja hyviä ihmisiä, ei minua syntistä. Ja että hänelle olisi täysin yhdentekevää päätyisinkö helvettiin.

Koin, että hänellä olisi ikäänkuin lellipentuja ja minä en kuulunut heihin.

Ystäväni vastasi minulle, että hänestä tuntuu, että minua nimenomaan Jumala vetää puoleensa, koska minulla on niin paljon kysymyksiä ja kiinnostusta asiaan.
Ja jos itse haluan, saan luovuttaa elämäni Jeesukselle.

Vastasin, että pelkään sitä, etten uskalla tunnustaa uskoon tuloani kenellekään, mikäli luovutan elämäni Jeesukselle.

Ystäväni vastasi minulle viisaasti, ettei minun tarvitse ihan heti alkaa todistaa uskostani ja Jumala voi antaa siihen rohkeuden.

Ja että haluanko antaa elämäni Jeesukselle? Vastasin, että kyllä minä oikeastaan haluan. Rukoilin siinä rappukäytävän pienessä tuulikaapissa, hissin edessä, ystäväni perässä lyhyen rukouksen, jossa pyysin anteeksi syntejäni
ja luovutin elämäni Jeesukselle.

En odottanut mitään tapahtuvaksi rukoukseni jälkeen, mutta välittömästi rukoukseni jälkeen rauha laskeutui sisimpääni ja muistin Raamatusta sen opetuksen, että taivaan enkeleillä on suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

Näin Pyhä Henki muistutti minua Jumalan Sanan lupauksesta ja antoi rauhan kautta varmuuden, että olin nyt Jumalan lapsi ja saanut syntini anteeksi.
Jos äitini olisi ollut vielä hereillä yöllä kotiin tullessani, olisin välittömästi todistanut uskoon tulostani, olin niin iloinen.

Olin erittäin rikkinäinen nuori tyttö uskoon tullessani. Kärsin painajaisista lähes joka yö ja usein niiden sisältö oli hengellinen. Rukoilin sillä tavalla kuin osasin, että " tehdäänkö Jumala vaihtokaupat? Minä annan sinulle elämäni, jos otat minulta nämä jatkuvat painajaiset pois?" Ja hän kuuli sen rukouksen ja otti painajaiseni pois, uskoon tultuani nukuin paremmin kuin aikoihin ja ilman painajaisia ja minä osaltani pidin oman lupaukseni Jumalalle.

Kun näin omassa elämässäni, että Jumala todella vastaa rukouksiin ja Raamattu on totta, vahvisti se uskoani, niin että uskalsin luottaa evankeliumiin.

Etsikkoaikani alkoi jo murrosikäisenä. Luin Raamatusta Sananlaskuja, koska minusta niissä oli hyviä viisauksia, mutta sitten masennuin hieman, jos huomasin, etten ollut noudattanut kaikkea mitä niissä neuvotaan, olin siis syntinen.

Yritin rukoillakin joskus rukouskirjasta rukouksia,
mutta Jeesuksen ristin sovitustyötä en oikein ymmärtänyt mitenkään syvällisellä tasolla, millä tavalla sen pitäisi minuun vaikuttaa?
Pidin sitä tapahtuneena tosiasiana, mutta en ollut koskaan kuullut opetusta, että elämänsä voisi antaa Jeesukselle.

Hengellinen etsintäni ennen uskoontuloani, ylä-asteikäisenä, kohdistui itämaisiin uskontoihin, joogaan, astrologiaan ja ennustamiseen.

Hain niistä vastauksia perimmäisiin kysymyksiini ja turvallisuutta siitä, että tietäisin tulevaisuuteni etukäteen. Luulin, että kaikki uskonnot vievät saman Jumalan luo, samaan taivaasen, eikä sillä ollut niin väliä keneen tai miten uskoi, kunhan uskoi johonkin.

Rauhaa en silti sisimmässäni saanut ja painajaiset sekä pelko lisääntyivät elämässäni. Ihmettelin sitä, koska minulla oli pyrkimys hyvään, niin kuin sen itse ymmärsin. Todellinen silmien avaaja oli lukion kieliryhmämme matka Leningradiin, jossa ystäväni, josta jo tuossa aiemmin mainitsin, näytti minulle Raamattutunneista muistiinpanojaan siitä aiheesta, kuinka Raamatun mukaan Jumala vihaa astrologiaa ja ennustamista, koska ne ovat syntiä, joista pitää tehdä parannus ja pyytää niitä anteeksi Jumalalta.

Lukemani pysäytti minut. Uskoon tultuani hävitin kaikki muistiinpanoni astrologiasta ja ennustamisesta. Koin, että minun on kertakaikkiaan sanouduttava irti siitä synnistä.

Koin eräänä yönä yliluonnollisen tapauksen, nukkumaan mennessäni.
Olin ihan äskettäin tullut uskoon ja seuraava päivä oli sunnuntai ja minun oli tarkoitus mennä helluntaiseurakunnan jumalanpalvelukseen Sanan kuuloon.
Yhtäkkiä kuulin, kun sisimmästäni lähti ääni, joka kirosi ja huoritteli minua ja huusi "sinä et mene seurakuntaan etkä lue Raamattua ".
Säikähdin niin paljon, että rukoilin välittömästi Jeesusta auttamaan minua ja vaientamaan tuon äänen. Niin tapahtui.

Kasvoin yksinhuoltajaäitini kanssa aikuisuuteen. Hänen alkoholisminsa varjosti lapsuuttani, nuoruuttani ja jopa aikuisuuttani lähes keski-ikäiseksi asti.
Koulussa yläasteella minulla oli erittäin vaikeaa, koska minua kiusattiin eräiden luokkakavereideni, jopa rinnakkaisluokkalaisten toimesta
eikä kiusaaminen loppunut, vaikka opettajat pitivät siitä puhutteluja.
Erään koulun liikuntatunnin jälkeen olin niin masentunut kurjasta elämäntilanteestani, että suunnittelin meneväni kotiin ja viiltäväni ranteeni auki ennen kuin äitini pääsee töistä kotiin.

Vihasin hiihtämistä ja raahasin liikuntatunnin jälkeen raskasta suksipussia kotiin hiihtostadionilta ja ajattelin mielessäni, että "Ihmiset ovat niin itsekkäitä. Kukaan noista ohikulkevista aikuisista ei halua auttaa minua kantamaan tätä raskasta suksipussia kotiini. Vihaan elämääni. Menen kotiini ja viillän ranteet auki ennen kuin äiti tulee töistä kotiin. En jätä edes mitään jäähyväisviestiä. Pääsenpähän edes taivaaseen tämän kurjan elämän jälkeen. Jumalakaan ei rakasta minua. Hänelle on ihan sama, jos otan sen pedon merkin ja menen helvettiin."

Kun olin ajatellut näin, välittömästi minua lähestyi eräs tuntematon mies mustissa talvivaatteissa. Hän puhui minulle asioita elämästäni, joita vain minä ja lähipiirini tiesivät. Hän sanoi " Saanko auttaa sinua kantamaan suksipussiasi. Se näyttää painavalta. Tiedän, että menet linja-autoasemalle päin."

Säikähdin ja kieltäydyin. En luottanut keneenkään tuntemattomaan ihmiseen, olin epäluuloinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja oikein hän tiesi, että olin matkalla linja-autoaseman ohitse kotiini. Hän jatkoi " Sinun pitäisi hymyillä enemmän, sinä näytät silloin kauniimmalta."

Eräs koulutoverini oli sanonut minulle niin. Silloin se hänen sanomansa oli katkeroittanut minua, koska kiusaajat haukkuivat minua rumaksi eikä totisesti elämässäni ollut paljoakaan aihetta hymyillä. Outo muukalainen jatkoi "Älä ota pedon merkkiä. Kaikki, jotka sen ottavat, joutuvat iankaikkiseen helvettiin."
Sitten hän sanoi, kuultuaan, etten hyväksy hänen avuntarjoustaan "Minun täytyy nyt mennä uimahallille".

Tuo viittaus pedon merkkiin liittyy siihen, että olin hiljattain lukenut kirjaston hengellisen kirjan, jossa puhuttiin pedon merkistä ja antikristuksesta. Kirjassa kerrottiin, että jokainen, joka otti pedon eli antikristuksen merkin 666 oikeaan käteensä tai otsaansa, joutuisi iankaikkiseen helvettiin. Ne, jotka olisivat jäljellä antikristuksen ajassa ja kieltäytyisivät ottamasta pedon merkkiä, joutuisivat kokemaan marttyyrikuoleman,
mutta pelastuisivat sen kautta taivaaseen.

Kirjan luettuani olin päättänyt, että minä ainakin haluan taivaaseen tämän kurjan elämän jälkeen. Uskon, että kohtaamani henkilö oli suojelusenkeli.
Ellen olisi kohdannut häntä ja kuullut hänen lausumiaan sanoja, olisin todellakin tappanut itseni jo murrosikäisenä.

Ja tiedän nyt, etten olisi päässyt taivaasen, koska siinä vaiheessa olin vielä synneissäni, en ollut niistä tehnyt parannusta enkä ollut löytänyt vielä pelastavaa uskoa Jeesuksen sovitustyöhön minun puolestani. Mutta pian tuon mustan epätoivon hetken jälkeen tulin uskoon ja itsemurha-ajatukset väistyivät pois.

Elämäni ei ole ollut helppoa uskoon tultuanikaan. Minulla on ollut paljon vaikeuksia ja vastoinkäymisiä sekä kipua ja sairautta elämässäni. Mutta minulla on Jumala, johon voin turvautua Jeesuksen Kristuksen veren kautta rukouksissani.
Haluan rohkaista sinua, joka luet tätä, uskomaan, että Jeesus Kristus on kuollut ristillä sovittaakseen myös sinun syntisi.

Pyydä rukouksessa häneltä kaikki syntisi anteeksi, luovuta koko elämäsi Jeesukselle rukouksessa ja pyydä Jeesusta sydämeesi Herraksesi. Hän kuulee sen rukouksen ja hän tulee. Pyydä häneltä voimaa tehdä parannus synneistäsi ja tunnustaa, että olet uskossa häneen.

Herra antaa sinulle viisautta ja voimaa tähän kaikkeen kun rukoilet ja luet Raamattua ja käyt Sanan kuulossa jossakin hyvässä, kristillisessä seurakunnassa.
Älä jää yksin uskossasi, vaan lähde toisten uskovien seuraan, rakentumaan Jumalan Sanan opetuksen kautta, johonkin hyvään kristilliseen seurakuntaan.
Tarvitsemme toisiamme. Yksinäinen puu ei pala kauan. Herra vahvistakoon ja rohkaiskoon sinua lähtemään Jeesus-tien kulkijaksi, uskovaksi, Jeesuksen opetuslapseksi.

Vain uskomalla Jeesukseen ja turvautumalla hänen ristintyöhönsä edestämme pelastumme ja pääsemme kerran taivaaseen maallisen kilvoituksemme jälkeen.
Jeesus sanoi, että hän on tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luokse muutoin kuin hänen kauttaan.

Jeesus sanoi myös, että hän on ovi. Joka hänen kauttaan menee sisälle, pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Ja

"Anokaa, niin teille annetaan.
  Etsikää, niin te löydätte.
  Kolkuttakaa, niin teille avataan.
  Sillä jokainen anova saa,
  etsivä löytää
  ja kolkuttavalle avataan."

- Armosta Jumalan lapsi. -


Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy