Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 21:58  
 Taustamusiikkia


Tervetuloa Kotisatamaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Jeesus puuttui elämääni

1.

Olen ollut aina vähemmän tai enemmän uskossa. Minulla oli oma salainen lapsenuskoni ja omat salaiset rukoukseni. Ja sain jopa rukousvastauksia ja tein Jumalalle lupauksia.

Halusin tulla kovasti 17-vuotiaana uskoon. Mutta totuutta en tahtonut millään ymmärtää vapauttavana, vaan enemmänkin
lainomaisena ainoastaan.

Seurasi rankka aika elämässäni. Sain kokea tosi rajuja juttuja.
Olinhan saanut jo 13-vuotiaana kokea seksuaalisen väkivallan
ison porukan taholta – josta vaikenin kuin muuri, koska enhän voinut kenellekään puhua sellaisesta, enkä varsinkaan kotona, koska minua ei olisi uskottu ja äitini olisi mitä luultavimmin nauranut lopuksi minulle.
Rankka elämänvaihe. Rakastuimme erään miehen kanssa ja menimme lopulta naimisiin. Avioliittoa kesti noin kaksi vuotta.
Avioliittoa, joka oli täynnä väkivaltaa minua kohtaan ja oli siinä pieni vauvakin kohta vaarassa.

Minä erosin. Siis minä, joka olin aina vannonut, ettei kenenkään ihmisen tarvitse ikinä erota. Ja tuomitsin myös avioeron kaikissa tapauksissa.

Kohtasin uuden miehen. Rakastuin. Kauniit ja lempeät puheet tekivät tosi vaikutuksen minuun. Joku kerrankin välitti, huolehti, oli huomaavainen ymmärtämisessään. Synnytin seitsemän lasta tämän jo yhden lisäksi. Eli meillä oli kahdeksan lasta. Olisi ollut yhdeksän lasta, ellen olisi menettänyt yhtä.

Mutta. . .rankkasateet olivat alkaneet. Lapset pelkäsivät.
Mitä silloin voi tehdä? Tuli lopulta avioero. Jälleen kerran olin siis epäonnistunut. Olin myös epäonnistunut siinä, etten ollut täysin pystynyt suojelemaan lapsiani.

2.

Aikaa kului. Vuosia kului. Elämä meni eteenpäin. Kovissa vaikeuksissa. Jouduin välillä yötä päivää juoksemaan osan lapsistani perässä.

Uskoin. Ja sitten usko jo viileni. Aloin kokea ristin jo melkein pahaksi liian näyttävänä.
Mutta Jumala oli päättänyt puuttua elämääni. Hän lähetti tielleni erään uskovan ihmisen, josta puolikauhuissani ajattelin ensin ” liian uskova”. Teimme muutaman päivän töitä yhdessä.
Lopulta olimme yhdessä rukoilemassa apua minulle ja elämääni.

No, Jeesus ravisteli elämääni. Halusin rukoilla, halusin lukea joitakin Raamatun kohtia.
Elämäni oli kaikin tavoin vaakalaudalla. Niinpä eräänä iltana menin takkahuoneeseen ja lukitsin oven perässäni. Minulla oli vesilasi kädessäni ja purkki tappavia lääkkeitä kädessäni.
Aloin nauttia yksi toisensa jälkeen noita lääkkeitä ja itkin tuskissani hiljaa Jumalalle. ” Jos Sinä, Jeesus, haluat minun elävän, niin lopeta tämä. Anna jokin este”.
Ihme tapahtui. Jeesus lähetti katkaisun.

Siinä, että olin takkahuoneessa yksin, ei ollut mitään poikkeavaa. Kenenkään ei olisi pitänyt huolestua.
Yhtäkkiä oveen koputettiin ja kuului ääni: ” Äiti. Mua pelottaa. Mua todella pelottaa. Mua pelottaa, että sulle tapahtuu jotakin todella pahaa.” Se oli iso lapseni. Siihen loppui lääkkeiden ottoni ja sanoin, ettei ole mitään hätää.
Menin nukkumaan tajuamatta juuri mistään mitään. En edes sitä tiennyt, että nukkumaan menoni yksin siinä tilanteessa oli todella suuri riski säilyä hengissä.

Aikaa on kulunut kuukausia tuosta tapauksesta. Herra on parantanut mua tosi vahvasti. Olen saanut kokea ihmeen parantua muutamista piinaavista riippuvuutta aiheuttavista asioista. Yli 200 verenpaineeni on laskenut alas.

3.

Ja suurin asia: Jumala rakastaa minuakin niin paljon, että Hän on saattanut minut tähän vaiheeseen ja poistanut katkeraa kipeyttä ja muistojen aiheuttaman pelon!
Jeesus on opettanut minua viime aikoina ylistämään Jumalaa Hengessä. Ja tämä just on asia, josta olen hurjan kiitollinen!
Olen tosi onnellinen saadessani olla Jumalan lapsi. Olen tosi onnellinen, kun Herra on kasvattanut minua ja rakastanut niin suuresti.

Vaikeuksia ja surujakin tulee aivan varmasti eteen. Mutta
sisäinen ilo Jeesuksessa on lohduttavaa. Ja suuri lahja, että kaikesta huolimatta minäkin olen saanut syntini anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja onnellisena saan turvautua Hänen verensä voimaan ja suojaan.

Iloiten Jeesuksessa,

- Maria -


Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy