Kotisatama.net Pe 20.10.2017 klo 17:03  
 Taustamusiikkia


Kotisatama ei jäädy talvellakaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Rakkaus voittaa vihan!

Minun uskoon tuloni tapahtui pyhäinmiesten päivänä vuonna 1975. Olimme muuttaneet Ruotsiin tätini innostamana, ja seikkailumielessäkin. Kolmen lapsemme kanssa pakkasimme tavaramme Suomessa ja muutimme Hutsfrediin kesällä 1970 missä tätini perheineen asui. Mieheni sai heti työpaikan sieltä ja minä hoidin lapsia. 1971 perheeseemme syntyi vielä yksi tyttö.

Jonkun ajan kuluttua aloin opiskelemaan ruotsia kotona ja äitini ja siskoni innostamana lähdin sitten ruotsin kursseille Kalmariin. Muutimme sinne ja aloimme haaveilla omakotitalosta jonka sitten rakensimmekin pieneen kylään Kalmarin ulkopuolelle. Kaikki näytti menevän loistavasti ja onni hymyili meille.

Tutustuimme erääseen pariskuntaan jotka olivat uskovia. Ei meillä mitään heitä vastaan ollut, mutta aikaa ei ollut lähteä kokouksiin. Oikeastaan jo ennen sitä meillä oli jonkinlainen kaipaus Jumalan puoleen ja päätimmekin alkaa lukemaan Raamattua ja lähteä kirkkoon, mutta aikaa siihen ei tuntunut löytyvän. Oli niin päljon tekemistä vastarakennetun talon ym. kanssa.

Lapsen menetys traagisella tavalla

Mutta sitten, pyhäinmiesten aattona 1975, poikamme Harri joka oli hiljattain täyttänyt 9v, katosi. Hän oli puhunut siinä päivällä, että menisi koulutansseihin, mutta ei ollut ihan varma, menisikö. Hän oli hyvin iloinen ja riemuissaan, leivoin pullaa ja hän kysyi miksi leivoin? Koska huomenna on pyhä, niin pitäähän sitä pullaa leipoa, sanoin. Hän lähti ulos ja siinä sitä päivä alkoi kallistua iltaan. Kello oli jo paljon ja ulkona alkoi olla pimeää. Ihmettelin, että missä Harri on? Katsoimme televisiota ja ajattelin, että pitäisi mennä nukkumaan, mutta en voinut mennä nukkumaan koska Harri ei ollut kotona.

Mietimme, että oliko hän mennyt koulutansseihin ja sieltä sitten ehkä kaverinsa Joachimin luokse. Soitin heille ja Joachim kertoi, että Harri ei ollut ollenkaan koulutansseissa, eikä hän tiennyt Harrista mitään. Ajattelin hänen menneen mummolaan yöksi (mitä hän ei ollut aikaisemmin tehnyt), päätin soittaa sinnekin. Äitini kertoi, että ei hänkään ollut nähnyt Harria. Silloin meille tuli hätä ja soitimme poliisille, he sanoivat, että koska oli jo pimeää, niin vasta seuraavana päivänä käynnistettäisiin etsinnät.

Minä kävelin huoneesta toiseen ja katselin ikkunasta, että eikö Harria alkaisi näkymään. Toiset lapset olivat nukkumassa ja minä päätin lähteä etsimään Harria läheisestä metsiköstä, kello oli noin 2-3 aamuyöstä. Tulin ulkorappusille ja olin laittamassa ovea kiinni, silloin kuulin äänen taivaalta: "Äiti", se oli Harrin ääni. Ajattelin, että jos se oli Harrin ääni, niin hän on kuollut. Päätin kuitenkin palata takaisin katsomaan oliko joku lapsista herännyt ja huutanut minua. Kaikki nukkuivat sikeästi. Lähdin kuitenkin metsään ja etsin siellä tunnin pari. Takaisin tullessani oli kylä alkanut heräämään, kuului koiran haukuntaa ym.. Jos siinä vaiheessa olisin kuullut jotain, niin olisin ajatellut kuulleeni omiani.

Kolmantena päivänä selvisi, että Harri oli kuollut. Kalmarin keskussairaalaan oli tuotu mies joka oli yrittänyt itsemurhaa, mutta hänen henkensä onnistuttiin pelastamaan. Hän oli tunnustanut surmanneensa Harrin ja piilottaneensa hänen ruumiinsa. Meille asiaa ei ilmoitettu, olimme valtavan epätietoisuuden vallassa. Kunnes sitten poliisista soitettiin, kolmannen päivän iltana, noin puoli tuntia ennen iltauutisia, että älkää kuunnelko uutisia. Tietenkin kuuntelimme ja siellä selvitettiin juurta jaksain mitä oli tapahtunut. Minä sain shokin ja kaikki koko perhe ja muut läheiset itkimme ja huusimme. Minä täytyin niin valtavalla vihalla, että ajattelin tulevani hulluksi, en voinut käsittää kuinka joku voi tehdä sellaista lapselle.

Jumala otti hetkessä vihan pois

Menin pesutupaan alakertaan, huusin Jumalalle: "Auta minua antamaan anteeksi tälle murhamiehelle, en jaksa elää tämän vihan kanssa." Siinä silmänräpäyksessä viha katosi ja koin valtavan vapauden, oli kuin side johonkin kivirekeen, jota olin vetänyt perässäni koko elämäni ajan, olisi katkaistu. Koin valtavaa iloa ja riemua ja samalla koin valtavaa sääliä ja rakkautta tätä henkilöä kohtaan joka tämän teon oli tehnyt. Juoksin yläkertaan ja sanoin: "Olen antanut anteeksi tälle henkilölle."

Mieheni kertoi, että kasvoni loistivat kuin enkelin kasvot. Eivät he voineet sitä ymmärtää, että jollekin joka tämmöisen teon on tehnyt voi antaa sitä anteeksi. Oikeastaan se en ollutkaan minä, vaan Jumalan voima tuli avuksi siinä tilanteessa kun sitä pyysin ja Hän otti sen vihan pois. Eikä se ole sen koommin tullut takaisin. Olin myöskin tullut uskoon, eli syntynyt uudesti Jumalan Hengestä, jonka vasta myöhemmin ymmärsin.

Elämääni tuli täydellinen muutos

Aloin käymään kirkossa nuorimman tyttäreni kanssa, joka oli silloin 3 v, toiset jäi katselemaan televisiota ja me menimme kirkkoon. Mieheni taisteli tuskissaan vihan kanssa ja näki, että minulla sitä ei enää ollut, hän yritti saada vihantunteita minussa esiin, osoittaakseen itselleen, että kyllä niitä vielä minullakin oli, mutta ei ollut. Hän alkoi myös käydä kirkossa kanssani.
Aloimme käydä kokouksissa myös eräässä luterilaisessa piirissä joita pidettiin vanhassa pappilassa. Ja noin 3 kuukauden päästä menimme kokoukseen jossa miehenikin sanoi: "Jeesus jos olet olemassa, tule minun elämääni ja minä annan itseni sinulle." Jeesus tuli ja hänkin syntyi uudesti ylhäältä ja viha katosi.
Harri oli kysellyt minulta joitakin kuukausia aikaisemmin, kun olimme marjastamassa metsässä: "Äiti, mikä ero on saatanalla ja Jumalalla?" En tiennyt mitä sanoa, koska en ollut miettinyt niitä asioita. Vastasin: "Minä uskon, että Jumala on hyvä ja saatana on paha." Harri vastasi: "Minä valitsen Jumalan." Muistin tämän Harrin kuoltua ja tiesin, että nyt Harri on Jumalan luona ja siellä hänellä on hyvä olla.

Harrin opettaja toi hänen koulukirjansa ja virsikirjassaan hän oli alleviivannut virren:

"Jeesus maailman puolesta antoi elämänsä,  avaa minun silmäni näkemään tämä. Kukaan ei koskaan ole rakastanut kuin hän." jne.
Minä lauloin usein tätä virttä ja sain paljon lohdutusta sen sanomasta. Ajattelin, että jos Joku voi rakastaa enempi kuin äiti lastaan, niin Harrilla on hyvä olla. Tiesin, että Harri on Taivaan kodissa ja päätin, että sinne minäkin menen, maksoi mitä maksoi.

Siitä on nyt yli 30 vuotta ja olen yhtä rakastunut pelastajaani ja vapahtajaani kuin silloin alussa, silloin en tiennyt oikeastaan mitään Hänestä enkä ehdottomasti olisi voinut sanoa tuntevani Häntä, mutta nyt olen saanut oppia tuntemaan Häntä enemmän ja aina vaan olen oppinut tuntemaan uusia puolia hänestä ja on ihanaa kertoa toisille kuinka uskollinen ja hyvä hän on. Hän on käätänyt kaiken kokemani pahan hyväksi.

Jumala rakastaa sinua ja haluaa saada muuttaa elämäsi elämisen arvoiseksi jo tässä ajassa ja sitten viettää iankaikkisuuden yhdessä sinun kanssasi. Jumala on hyvä ja hänellä on hyvä tahto sinua kohtaan ja hän tahtoo päästä osoittamaan sinullekin hyvyyttänsä ja rakkauttansa. Rakkautta joka poistaa kaiken vihan!

- Anja-


Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy