Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 21:54  
 Taustamusiikkia


Kotisatama - kristillisen kasvun portaali.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Iankaikkisesti pysyy armoni

Olen saanut kristillisen kotikasvatuksen. Olen omasta mielestäni aina "uskonut", ja ehkä jollain tasolla näin on ollutkin. Monenlaisista elämän vaikeuksista ainakin selvisin nimittäin vain uskomalla vakaasti siihen, että kaikella on jokin tarkoitus ja että Jumala pitää omistaan huolen. Tai ehkä vanhempieni esirukoukset ovat minua vaikeina aikoina kannatelleet, silloin, kun oma uskoni on ollut heiveröistäkin heiveröisempää. Jumala yksin tietää.

Lasten saaminen kolmekymppisenä aloitti etsikkoaikani. Ymmärsin silloin, että en pysty omin voimin ikinä suojelemaan lapsiani kaikelta siltä pahalta, mitä maailma on pullollaan, ja ajatus aiheutti suurta huolta, pelkoa ja ahdistusta. Tajusin, että olin sullonut Jumalan elämässäni jonnekin peräkammarin komeroon, ellen peräti lukinnut parvekkeelle, elämäni keskipisteessä Hän ei ainakaan enää ollut. Aloin etsiä tietä takaisin Jumalan läheisyyteen hakeutumalla keskusteluyhteyteen muiden uskovien kanssa. Luulinkin jo olevani uskossa ennen kuin tapahtui jotain sellaista, jolloin usko tuli minuun kaikella voimallaan. Minä en siis tullut uskoon vaan usko tuli minuun. Ymmärsin nimittäin vasta nyt, että usko omin voimin on heikkoa ja pinnallista eikä ulotu sydämeen asti ja että vain Pyhä Henki voi lahjoittaa ihmisille todellisen, vahvan uskon.

Muutaman vuoden enemmän tai vähemmän epäaktiivisen Jumalan puoleen kääntymisen jälkeen elämäni alkoi siis yht'äkkiä muuttua. Aluksi minulle tuli voimakas tarve hankkia kotiin hengellistä musiikkia ja laittaa risti näkyvästi kaulaani. Ihmettelin tätä itsekin, kun koskaan aikaisemmin en ollut kokenut mitään tarvetta mihinkään tällaiseen. Ostin itselleni jostain syystä myös päiväkirjan, jota ajattelin alkaa pitää muutaman viikon kuluttua, heti vuodenvaihteen jälkeen. Tämä tuntui omituiselta, koska en ollut ikinä pitänyt päiväkirjaa. Itse asiassa olin aina ajatellut, että päiväkirjan pitäminen on vähän hölmöä touhua. Sanoin ystävilleni, että minulla on voimakas tunne, että "ihan kuin Jumala puhuisi minulle, en vain saa sanoista selvää". Olin ihmeissäni muutoksesta, joka minussa yht'äkkiä ja ihan itsestään alkoi tapahtua.

Vain muutaman viikon kuluttua näistä tapahtumista, heti vuodenvaihteen jälkeen, aikaisemmin aina niin terve työikäinen äitini kuoli yllättäen lyhyen ja rajun sairauksen seurauksena. Äidin kuolema oli valtava järkytys, ja nyt ymmärsin, että juuri tähän minua oli varovaisesti muutama viikko aikaisemmin valmisteltu.
Vain vähän aikaa sitten ostamistani hengellisistä levyistä ja kaulaani laittamasta rististä sain suurta lohdutusta, kun elämältäni putosi kertalaakista pohja. Myös hetken mielijohteesta ostamastani päiväkirjasta oli suurta apua, kun aloin käsitellä äidin kuolemaa ja kirjata ylös ajatuksiani ja tuntemuksiani uskonelämän  ensimetreillä. Murtuneena sanoin Jumalalle, että tästälähtien Hän saa tästä lähtien tehdä minulla ja elämälläni mitä haluaa. Luovun kaikista omista suunnitelmistani, kun ei niihin voi koskaan täysin luottaa. Kaikki on kuitenkin aina Korkeimman kädessä.

Äidin kuoleman jälkeen minulle tuli valtava tarve lukea hengellistä kirjallisuutta. Ensin halusin vain varmistua siitä, minne rakkaani oli joutunut, myöhemmin rakastuin Jeesukseen, ja halusin vain oppia lisää Hänestä. Vasta tässä vaiheessa Jeesuksen ristityö kirkastui minulle aivan uudella tavalla. En ollut koskaan aikaisemmin oikein ymmärtänyt, mistä Jeesuksen elämässä oikein oli kyse, kuka Hän oli ja mitä Hän teki. Nyt asia kirkastettiin minulle kertaheitolla.  Samalla rakkaus ja kunnioitus Raamattua kohtaan syveni ja osa mielipiteistäni muuttui kuin itsestään. Aloin ajatella, että minun on otettava Jumalan ilmoitus sellaisena, kuin se on meille annettu, vilpittömästi parhaan ymmärrykseni mukaan. Itse en voi alkaa Sanaa mestaroimaan, niin mukavaa kuin se ehkä välillä olisikin tulkita tekstiä itselle mieluisalla ja omaan elämään sopivammalla tavalla. Ymmärsin, että juuri näin olin aikaisemmin tehnyt.

Seuraavien kuukausien aikana tapahtui monta pientä, mutta varsin ihmeellistä asiaa, joiden avulla minua lohdutettiin suuressa surussa, osoitettiin kristinuskon keskeisiä asioita sekä vahvistettiin uskossa. Ei liene mikään sattuma, että JOH 3:16 ja JOH 1:1-18 tulivat useaan kertaan vastaan mitä eriskummallisimmilla tavoilla. Tunsin suuressa surussani voimakkaasti Jumalan läsnäolon ja läheisyyden: mustimman ahdistuksen ja ikävän keskellä pilkotti aina kuitenkin jotain kirkasta ja levollista, jotain, joka oli äärimmäisen lohdullista.

Eräänä yönä näin merkillistä unta. Unessa roikun jyrkänteen reunalla. En pääse omin avuin ylös tukevalle maalle, koska kaikki pensaat ja puut ympärilläni ovat
lahoja. Ne murenevat, hajoavat käsiin, ja vierivät maanvyöryn mukana alas laaksoon, kun kosken niihin vetääkseni itseni niiden avulla ylös. Minä en siis
voi muuta kuin roikkua kallion reunassa ja odottaa, että joku tulee ja pelastaa minut vetämällä ylös rotkon reunalta. Tajuan, että Pelastaja kyllä jossain
vaiheessa tulee ja että minun on vain jaksettava odottaa, kun itse en voi itseäni mitenkään auttaa. Herättyäni unesta tajusin, että tässähän kiteytyi
hienosti se, mistä uskossa on kysymys. Itse en voi itseäni auttaa, pelastun vain ja ainoastaan Pelastajan ansiosta. Näinhän asiat juuri ovat!

Jeesus on Jumalan Elävä Sana. Ja Hän on elävä myös tänään. Jään siis turvallisesti roikkumaan uskon varaan. Jos uskoni kaipaa vahvistusta, laitan
levyn soimaan ja kuuntelen Jumalan lupausta.

"Iankaikkisesti pysyy armoni. Tänäänkin olen kanssasi."

- Elina -


Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy