Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 22:03  
 Taustamusiikkia


Kotisatama - suoja elämän myrskyissä.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Särkyneen enkelin tarina

Mun elämä alko jo lapsesta lähtien mennä kohti alamäkeä, elämäni ei ollut helppoa, koska synnyin alkoholistiyksinhuoltajan ainoaksi tytöksi.

Mä synnyin 6.5.1986 eikä syntymänikään ollut helppo, ongelmalapsi jo syntyessään - jos näin voi sanoa. Minä nimittäin olin vetäissyt keuhkoihini lapsivettä kun olin putkahtanut maailmaan ja minä jouduin lasten teholle kolmeksi ensimmäiseksi päiväksi, lääkäri maalaili piruja seinille sanoen etten eläisi kolmea päivää kauempaa ja äitini oli tietenkin kauhuissaan ja hän rukoili vaikka ei Jeesusta Herrakseen tunnustanutkaan, mutta kuin ihmeen kaupalla minä selvisin ja niin alkoi elämäni. Kotioloni eivät helpot olleet, jouduin jo pienestä tytöstä saakka ottamaan vastuuta äidistä ja minusta itsestäni.

Vuodet vierivät, minä opin, että mummola oli rakkauden tyyssija ja siellä olinkin monta kertaa. Kyllähän äitini huolehti kotona ruuasta ja puhtaista vaatteista, mutta silti kaipasin jotakin. Lapsuuteni parhain ystävä oli Anni ja hänen kanssaan monta kertaa leikimme, koulukin alkoi ja luulin sen olevan henkireikä elämässäni, mutta erehdyin sillä mua alettiin kiusaamaan jo ekaluokasta lähtien. Kuitenkin harrastukseni antoivat minulle paljon, olin ulospäinsuuntautunut vaikka olisi voinut ajatella, että kääntyisin itseeni liikaa ja olisin ujo, mutta asia olikin toisinpäin. Koulussa kiusaaminen oli henkistä ja sitä kesti koko yhdeksän vuotta. Mä harrastin partiota n.7vuotta, koulun kuoroa n.5 vuotta ja seurakunnan kuoroa n.4vuotta ja kirjoittamista olen harrastanut siitä lähtien kun olen sen taidon oppinut.

14-vuotiaana kokeilin alkoholia ensimmäisen kerran ja heti humalahakuisesti, 15-vuotiaana tupakka alkoi palamaan huulessani ja niinpä pian päihteet ottivat nuoresta tytöstä yliotteen.

9-luokan jälkeen lähdin opiskelemaan keittiöalaa. Olihan äiti tarjoilija ja isäni kokki joten veri veti sinne. Mutta innostukseni lopahti alle puolessa vuodessa ja päihteet ottivat yhä suuremman roolin elämässäni. Puolen vuoden sisällä lensin asuntolasta pihalle liian ryyppäämisen takia ja vaihdoin jälleen paikkakuntaa olin nimittäin hakenut lähihoitajakouluun nimittäin haaveeni oli päästä lastensairaanhoitajaksi, mutta sekin haave kariutui aika pian sillä päihteet ottivat minut niin hallintaansa, että pian oli amfetamiinipiikki suonessani. Elämäni alkoi valumaan alas ja 17-vuotiaana alkoi laitoskierteeni nuorisopsykiatriselta ja katkaisuhoidosta. Nuorisopsykiatrisella tutustuin paremmin saatanaan ja aloin entistä enemmän viiltelemään itseäni ja purkaakseni pahaa oloa, olin viillellyt jo 13-vuotiaasta, mutta pikkuhiljaa aloin jäädä siihen koukkuun, aloin myös pukeutumaan mustiin vaatteisiin ja tyylini muuttui gootiksi.

Muutama vuosi kului päihteitä käyttäen, muutama yritys oli lopettaa käyttö, mutta en onnistunut. 2004 jouluna annoin elämäni ensimmäisen kerran Jeesukselle, mutta en löytänyt uskovien yhteyttä seurakunnasta tai en ehkä osannut niin etsiäkään joten pilasin nuorta elämääni päihteiden käytöllä ja pikasuhteilla. Yritin etsiä sitä oikeaa joka täyttäisi rakkaudenkaipuuni, mutta sitä ei tietenkään löytyny siitä porukasta. Yritin myös opiskella, mutta kaksi kertaa minut potkaistiin lähihoitajakoulusta pihalle huumeidenkäytön takia, talouskoulu tuntui liian tylsältä joten pari kuukautta jaksoin katsella sitä tylsyyttä, mutta sitten lähdin etsimään jännitystä jälleen kerran alkoholista, huumeista ja lääkkeistä. Yritin myös paikkakunnanvaihtoa ja mediataidelinjaa, mutta parin viikon päästä tunsin jo kaikki nistit sieltä ja elämäni jatkui samaa rataa. Päihteet käyttivät nyt minua enkä minä niitä.

Laitostaustani on myös aika mittava, monta kertaa olen ollut psykiatrisella, katkaisuhoidoissa yms. Mutta mistään en saanut apua, päihteidenkäyttöni oli valtavaa, olin levoton ja rakkaudenkipeä ja halusin kunnioitusta. Niinpä kunnianhakuni johtivat minut rikoksiin ensin se alkoi pienellä: ruuan varastamista kaupoista, mutta pian jo suunniteltiin törkeää pahoinpitelyä jossa minä toimin puukottajana.

-    Ai se on sulle velkaa?
-    Joo ja sit se on vasikka
-    No huh huh, tollaset pitää listii

Näin me suunniteltiin törkeä pahoinpitely ja niin sain laulaa "Nyt mua viedään linnasta linnaan".

Vankilassa päätin, että nyt tämä peli saa loppua sillä en kestänyt enempää. Ja niin pääsin kristilliseen hoitokotiin jossa Jeesus alkoi minua hoitamaan, elämäni näytti hyvältä, mutta sisältä olin todella rikki ja niinpä jälleen aloin vetämään päihteitä ja yritin itsemurhaa kaksi kertaa, ennenkin olen muutamia kertoja yrittänyt itseltäni henkeä riistää, mutta turhaa.

Sairastin masennusta ja päihderiippuvuus todettiin vakavaksi jo 17-vuotiaana. 17-vuotiaana olin siis jo alkoholisti.

- Kyllä sun nyt täytyis toi lopettaa. Nuori tyttö pilaa elämänsä, poliisit muistuttelivat kun heräilin putkasta. Etsin siitä kaveripiiristä turvaa ja lohtua, mutta pelkkää paskaa sain niskaani. Ei siinä maailmassa ole ystäviä. Siinä on vain toinen toistaan rikkinäisempiä ihmisiä.

Hain elämääni jännitystä, mutta kun kohtasin todellisuuden oli jännitys kaukana ja ahdistus oli palannut kaksinkertaisena eikä pakomahdollisuutta ollut vaan piti jatkaa päänsä sekoittamista. Se oli ikuinen noidankehä josta ei noin vain pääsisi irti. Siihen tarvittiin ihme. Sisäistä ihmistäni revittiin säpäleiksi ja sirpaleita oli paljon. Enää en jaksaisi kauaa.

2006-jouluna istuin vankilassa poltettuani yhden äijän talon joka oli käyttäny minua hyväkseen.

Vankilassa jouduin kohtaamaan todellisen todellisuuden ja se oli täynnä kuolemaa. Istuin yksin sellissäni, tajusin kuoleman olevan toisella puolella ja elämän toisella puolella, minä olin elämän puolella, mutta olisinko enää kauan?

- Mix Jumala sä oot vieny multa Mikonki? Huutelin taivaisiin.
Mikko oli ihminen jonka kanssa olin pelittäny ja sitten se oli joutunu vankilaan. Ja siellä Mikko oli elävästi tullut uskoon.

Viime  jouluna olimme olleet kihloissakin, mutta minä retkahdin takaisin entisiin piireihin, kihlaus purkautui, siitä lähtien meillä jatkui on/off-suhde, minä turvauduin todella paljon Mikkoon ja Mikko tuki minua parhaansa mukaan. Nyt olin saanut Mikolta kirjeen jossa hän kertoi ettei meistä tulisi enää mitään, minä syytin Jumalaa, mutta jouduin nöyrtymään ja niinpä polvistuin sängylleni ja rukoilin:"Jeesus, anna mun syntini anteeksi ja tule mun elämään. Ota mut ihan kokonaan"

Näin rukoilin enkä mitään ihmeempää kokenut, mutta jälkeenpäin kun muistelen tuota hetkeä olen ymmärtänyt, että sen jälkeen on elämäni muuttunut.
Toki olen Jeesuksesta kuullut ihan lapsesta asti, mutta kovan koulun käytyäni ymmärsin vasta luovuttaa ihan kokonaan itseni Hänelle joka auttaa.
Jeesus on Jumalan poika ja Jumala antoi Jeesuksen maailmaan kärsimään ja kuolemaan meidän ihmisten syntien tähden, pelastuksen ja sitä kautta elämän muuttumisen saa jokainen joka haluaa- en pelkästään minä-.
Jumala herätti Jeesuksen kolmantena päivänä kuolleista, että jokainen joka Häneen uskoo saisi periä Iankaikkisen Elämän, ja tähän ylösnousseeseen Jeesukseen minä uskon ja Hän on saanut rakastaa minut ehjäksi ja Hänen työnsä minussa jatkuu.

Vankilasta pääsin kristilliseen hoitokotiin ja Jeesus alkoi hoitamaan minua; rikkinäistä, vajavaista ja syntistä ihmistä. Minä koin todellista rakkautta ja rauhaa, enää en ollut levoton.

Menin uudelleen kihloihin Mikon kanssa ja naimisiin mentiin pian kihlauksen jälkeen, nyt odotan meille ensimmäistä lasta. Todellista rakkautta sain Jeesukselta ja myöhemmin koin Mikon kanssa aitoa rakkautta parisuhteessa. Enää en etsi itseäni pimeiltä kujilta vaan olen löytänyt oman paikkani elämässäni.
Aikaa on kulunut melkein vuosi ja kovia taisteluitakin on ollut, mutta niistä on selvitty Jeesuksen avulla. En kärsi enää masennuksesta enkä viiltele itseäni vaan osaan arvostaa itseäni oikealla tavalla. Välit äitiini on parantunut ja olen saanut kavereita uskovaisista nuorista ja vähän vanhemmistakin ja he ovat aitoja ystäviä ja pystyn olemaan heille oma itseni, ei tarvitse hävetä itseään.

Teille jotka luette tarinani tahdon sanoa, että en millään lailla halua tuputtaa teille uskoani Jeesukseen, minä löysin avun laitoskierteeseen, päihteidenkäyttöön, rakkaudenkaipuuseen ja pimeyteen Jeesuksesta ja Hän pystyy tekemään samoin myös teille jotka painitte samojen ongelmien kanssa.
Päihteidenkäyttö on vaarallista jos se alkaa lipsumaan käsistä ja nopeasti siinä käy niin ja se maailma rikkoo pienen ihmisen, siinä maailmassa ei armoa tunneta vaan siellä pelataan kovilla pelisäännöillä. Minulla oli rakkaudenkipeä aukko sydämessäni ja sitä yritin täyttää kaikin mahdollisin keinoin, mutta turhaan ja se aukko suureni suurenemistaan, minut rikottiin vaikka ”ystäväni” sanoivat, että he välittävät minusta, mutta eivät välittäneet kauaa ja lopulta suurin osa puukotti selkää, en ole kellekään katkera enkä syytä ketään. Nyt tajuan elämää paremmin ja tiedän mikä on oikein ja väärin. Rakastan teitä kaikkia Jeesuksen Rakkaudella.

- Särkynyt enkeli -





Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy