Kotisatama.net Pe 20.10.2017 klo 17:01  
 Taustamusiikkia


Nosta ankkuri ja purjehdi kotisatamaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Tie rippileiriltä Jeesuksen luo

Kuulin ensimmäistä kertaa uskon asioista rippi-leirillä. Minulla oli siellä 2 isosta, jotka olivat uskossa Jeesukseen.
  
Toinen isosista kertoi minulle:"että Jeesus tulee pian takaisin" noutamaan omansa. (:en ymmärtänyt siitä silloin vielä mitään:). Eräs asia, joka minua kiinnosti rippi-leirillä ollessani, oli se, miten uskovat ihmiset käyttäytyivät ja miten he poikkesivat muista ihmisistä. Puhuivatko he Jeesuksesta. Huomasin erityisesti tarkkailevani uskovia ihmisiä esim. ruokailujen aikana:mitä he puhuivat ja puhuivatko he Jeesuksesta.
  
Erään leirillä olevan tytön kanssa heitimme tuolloin tikkatauluun tikkoja ja sovimme, että jos saisimme molemmat tikkatauluun osumaan 10 numeron, niin menisimme uskovien rukous kokoukseen, jossa uskovat ihmiset rukoilivat.
  
Ensin minä sain 10 numeron tikkatauluun osumaan ja sitten tämä toinenkin tyttö sai kympin ja menimme yhdessä katsomaan millainen uskovien ihmisten rukouskokous on. Minulle oli outoa se ev.luterilaisena, kun uskovat ihmiset polvistuivat rukoilemaan ja panivat kätensä toisten päälle ja rukoilivat toistensa puolesta.

En ollut koskaan nähnyt sellaista ja se tuntui minusta oudolta ja hämmentävältä. Jatkoin kuitenkin uskovien ihmisten tarkkailua edelleen ja huomasin, että he olivat iloisia. Mietin, mistä se ilo syntyy.

Koulussa minulla oli tyttö kavereita. Eräs heistä, Anja niminen tyttö pyysi minua yhden kerran lähtemään pääsiäis-leirille, Ristiniemen kurssikeskukseen. Se oli viikonloppu-leiri. Lähdin sinne, koska minulla ei ollut parempaakaan tekemistä ja kärsin tuolloin yksinäisyydestä.

Leirillä tuli vastaan sellainen tilanne, jossa uskovaiset ihmiset pitivät ilta rukous hetken. Kävimme ympyrän muotoiseen rinkiin ja minuakin pyydettiin osallistumaan rukous hetkeen. Sanoin,"etten ole koskaan aiemmin rukoillut ääneen kenenkään kuullen". Kun tuli minun vuoroni rukoilla, muistan sopertaneeni jotain "Herra" sanaa.(Matkin sen toisilta, ringissä olevilta).

Minua pyydettiin leirillä lähtemään ilta tilaisuuteen. Lähdin muiden mukana. En ymmärtänyt silloin niistä puheista yhtään mitään, mutta hengelliset laulut olivat koskettavia. Muistan yhden laulun, jota siellä pääsiäis-leirillä laulettiin. Se alkoi sanoilla:"Tie on pitkä ja pölyinen"..."Aivan turhaanko mä kuljen eteenpäin, eteenpäin..."

Huokasin siinä ylöspäin Jumalalle:"voi kun voisin ottaa nuo laulun sanat omalle kohdalleni"... Siinä samassa hetkessä, kun huokasin toivomukseni, aloin hillittömästi itkeä...itkin ja itkin, enkä pystynyt lopettamaan itkuani, vaikka yritin. Eräs isonen kysyi minulta tuolla viikonloppu tapahtumassa:"tarvitsenko nenäliinaa ja haluaisinko tulla juttelemaan kahden kesken"? Itkun seasta sain soperrettua, että "joo".

Isonen pyysi minua piispan huoneeseen. Siellä hän kysyi:"haluanko, että hän rukoilee puolestani"? Vastasin:"en tiedä". Hän vastasi:"ei ole kuin kaksi vastausta:"kyllä tai ei". Vastasin:"No, kyllä sitten". Sitten isonen rukoili puolestani ja minulle tuli siinä hetkessä rauhallinen olo.

Aloin käymään koulukaverini Anjan kanssa srk:n peli-illoissa jossa pelattiin lentopalloa.

Siellä näin taas uskovia nuoria paljon. Jälleen kerran mietin:"mistä tuo ilo syntyy, joka säteilee uskovien kasvoilta? Se "taivaallinen" ilo puhutteli minua ja kiinnostuin siitä yhä enemmän. Mietin, mitä näillä uskovilla ihmisillä on sellaista, jota ei minulla itselläni ole?

Koulu kaverini pyysi minua myös peli-iltojen jälkeen "vartti" kirkkoon. Sielläkin aloin käymään. Yhtenä kertana astuin ylös kirkon portaita ja minua alkoi taas hillittömästi itkettää. En edes tiedä syytä, miksi. Kirkosta pois tullessa taas sama juttu. Itketti.

Katselin ympärilleni kirkon rappusilla ja mietin, "olisiko siellä ketään uskovia ihmisiä, joilta voisin kysyä:"miten tullaan uskoon"?

Ajattelin lähteä kysäisemään. Menin ensin yhden naisen luokse, joka kertoi, ettei itse ole uskossa. Hän näytti minulle toista naista ja kertoi samalla,"että tuo nainen tuolla, jolla on sen ja sen väriset vaatteet päällä ja jolla on vaaleat hiukset, on uskossa.Mene kysymään häneltä.
  
Niin kiiruhdin hänen luokseen. Hän kysyi minulta:"olenko koskaan lukenut Raamattua"? Kerroin, etten ole. Hän ehdotti minulle, että alkaisin lukemaan Raamattua. Hän kertoi myös sen, että kannattaa alkaa lukemaan Uuden testamentin puolelta. Hän antoi minulle neuvon alkaa lukemaan Johanneksen evankeliumeja. Sitten hän pyysi minua rukoilemaan seuraavan rukouksen:"Jeesus, tule minun sydämeeni asumaan ja anna minulle kaikki minun syntini anteeksi ja pyysi minua tunnustamaan syntini Jeesukselle.Pyysi rukoilemaan vielä,että Jeesus tulisi minun sydämeeni asumaan".
  
Eräänä iltana, ollessani yksin kotona,katsoessani tv:tä(TV:stä tuli tylsää ohjelmaa ja laitoin sen kiinni. Otin kirjahyllystä ikivanhan perhe Raamatun ja etsin sieltä Johanneksen evankeliumin ja aloin lukemaan sieltä. Sieltä Raamatun jae, joka puhui valkeudesta ja pimeydestä alkoi puhuttelemaan minua. Käsitin sen jakeen perusteella, että olen pimeydessä ja että minun pitäisi päästä valkeuteen. Lapsen omaisesti ristin käteni Raamattu sylissä. Luin rukouksen:"Jeesus tule sydämeeni asumaan ja anna minulle kaikki syntini anteeksi ja puhdista verelläsi minut kaikesta synnistä". Koin siinä synnintunnonkin. "Olin rikkonut Jumalaa ja ihmisiä vastaan".

Rukoiltuani tuon rukouksen, valtava ilo virtasi sydämeeni ja pulppusi sieltä uloskin päin ja täytyin rakkauden hengellä. Koin miten valtava taakka otettiin pois selästäni, kuin minulla olisi ollut raskas reppu painamassa selkää. Vapauduin siitä repusta! Oli todella hyvä ja kevyt olo.

Näin siis tulin uskoon, erilaisten prosessien kautta. Ensin selvästi olin herätyksen tilassa, jossa minua alkoivat kiinnostamaan uskoon liittyvät asiat. Sitten tein varsinaisen uskon ratkaisuni, jota en ole koskaan päivääkään katunut. Päinvastoin. Tiedän, että olen pelastettu. Tiedän myös olevani matkalla taivaaseen ja ettei ole mitään kadotus tuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.Pyhä Henki todistaa minun henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi.

Uskon tie ei ole helppo, mutta se on kaikkein paras tie ja johtaa taivaaseen!

- Kultahippu -



Voit lähettää kirjoittajalle sähköpostia.

Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy