Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 21:58  
 Taustamusiikkia


Kotisatama - suoja elämän myrskyissä.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Jumalan voimallisia tekoja perheessäni

Sydämeni täyttää ilo ja kiitollisuus Jumalaa kohtaan, kun ajattelen kuinka Hän on minun ja perheeni elämää johdattanut ja mitä hyvää meille tehnyt.

Lapsuudenkodissa uskonasiat tulivat tutuiksi ja seurakuntanuorissa tuli suljettua tuolloin 60-luvulla ahkerasti. Silloin jo minulla oli halu lähteä seuraamaan Jeesusta, mutta jotenkin se usko ei toiminut, se oli kovaa yrittämistä omin voimin. Lopulta totesinkin, ettei tästä mitään tule ja niin lakkasin tietoisesti yrittämästä. Missään vaiheessa en kuitenkaan Jumalaa kieltänyt. Tiesin aina, että jos nyt kuolisin tai Jeesus tulisi toisen kerran, niin taivaaseen en pääsisi vaan joutuisin helvettiin. Niinpä aina vaarallisissa tilanteissa kauhu hiipi sisimpään ja pelkäsin äkkinäistä kuolemaa. En kuitenkaan osannut tehdä asian hyväksi mitään.

Yli kolmekymmentä vuotta kului näin, mutta sitten Jumala puuttui uudelleen elämääni. Tuli muutamia tapahtumia, jotka pysäyttivät hetkeksi, sairautta itselleni ja miehelleni. Kun en kuitenkaan muuttanut elämäni suuntaa, Jumala otti järeämmät aseet käyttöön. Poikamme sairastui nelisen vuotta sitten masennukseen ja alussa oli sellainen tilanne, että yli kahteen kuukauteen ei saatu häneen mitään yhteyttä, ei puhelimella, ei kirjeellä, ei ovikelloa soittamalla. Hätä oli hirveä, kun ei edes tiedetty mistä oli kysymys. Tuska pani minut polvilleen huutamaan Jumalaa avuksi, koska siinä tilanteessa ei kukaan muu voinut auttaa, auttavat puhelimetkin kävin läpi. Jäin siinä vaiheessa viikoksi yksin kotiin, kun miehenikin joutui sairaalaan. Sen viikon aikana löysin Radio Dein, uskovan äitini vinkistä, itkin ja kuuntelin hengellisiä lauluja ja puheita, ja rukoilin. Ja todella Jumala vastasi rukouksiini. Sain jättää elämäni Jeesukselle, ilman omaa yrittämistä. Seuraavana päivänä muistin, että hei, raamattu! Kun aloin lukea sitä, tuntui kuin kaikki olisi kirjoitettu juuri minulle, ja suorastaan ahmin sitä kirjaa.

No, uskoon tulo ei tietenkään ratkaissut ongelmia kertaheitolla. Mutta sellaisen rauhan ja luottamuksen sain ja voimaa selvitä jokaisesta päivästä. ”Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää”, sanotaan eräässä psalmissa, joka on tullut minulle läheiseksi. Uskon että Jumala myös johdatti mieleeni ajatuksen ottaa yhteyttä pojan kämppikseen, jonka avulla sitten pääsimme käymään hänen luonaan. Mutta tie on ollut pitkä ja kivinen eikä sairaus suinkaan vieläkään ole hellittänyt otettaan.

Monenlaista lohdutusta ja rohkaisua olen saanut näiden vuosien aikana. Esimerkiksi viime syksynä kun pojalla oli ollut pitkään parempi vaihe ja sitten tulikin jälleen raskas pettymys, niin ihmettelin että kuinka tästä ollenkaan taas pääsee yli. Menin sitten seuraavana päivänä töihin ja kuinka ollakaan, siellä oli joku jättänyt pöydälle sellaisen A4-kokoisen julisteen, jossa oli kaunis kultakutrinen enkelin kuva ja alla teksti: "Olet Luojasi silmäterä. Hän näkee, kuulee ja tietää kaiken. Ole rauhassa ja luota hänen rajattomaan rakkauteensa sinua kohtaan." En voinut kuin itkeä ja ihmetellä. Näin Jumala lohdutti ja rohkaisi lastaan.

Toinen tapaus on samalta syksyltä. Sitä itkua ja ikävää oli taas ollut ja kuivaillen kyyneleitä luin Jeremian kirjaa, kun sieltä tuli vastaan tällainen teksti: Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole. Näin sanoo Herra: Lakkaa itkemästä, kuivaa kyyneleet silmistäsi, sinä saat palkan vaivannäöstäsi, lapsesi palaavat kotiin vihollismaasta. Sinulla on tulevaisuuden toivo, lapsesi palaavat asuinsijoilleen. Ja niin uskomatonta kuin se onkin, niin muutaman viikon kuluttua  poika muutti opiskelija-asunnostaan takaisin kotiin asumaan. Nyt ainakin tiedämme missä hän on ja millaisessa kunnossa.

Mieheni ei aluksi ollut ollenkaan iloinen uskoontulostani, vaan pelkäsi jopa että tulen vielä hulluksi kun aina niitä hengellisiä ohjelmia kuuntelin. Paiskoi joskus ovenkin kiinni mennessään toiseen huoneeseen tv:tä katsomaan. Vähitellen hänelle uskostani kerroin kun hän jotakin kyseli, mutta en millään tavoin tyrkyttänyt enkä painostanut. Rukoilin kyllä hänen uskoontulonsa puolesta, vaikka en realistina uskonut, että se olisi mahdollista, sen verran kielteisesti hän suhtautui. Mutta - Jumalallehan ei mikään ole mahdotonta. Kuuntelin radiosta iltaisin raamattu kannesta kanteen-ohjelmaa ja kun siellä alettiin käsitellä Ilmestyskirjaa, mies alkoi höristellä korviaan. Hän ymmärsi että jos tuo on totta, niin huonosti tässä käy. Ja jo puolen vuoden kuluttua hänkin oli valmis ottamaan Jeesuksen vastaan. Nyt rukoilemme yhdessä molempien poikiemme puolesta.

Halusin siis kertoa, että meillä on elävä Jumala, joka toimii yhä tänä päivänä. Niitä ahdinkoja varmasti riittää meillä jokaisella, mutta apu ja voima on myös aina saatavilla. Ja Jeesusta me tarvitaan jokainen, hän on ainoa tie Jumalan yhteyteen, hän on ristillä valmistanut meille pelastuksen, jonka jokainen saa ottaa vastaan armosta. Eikä enää tarvitse pelätä edes äkkikuolemaakaan, kun tietää, että on matkalla taivaaseen, Jeesuksen avulla.

- Marketta-


Voit lähettää kirjoittajalle sähköpostia.

Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy