Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 22:00  
 Taustamusiikkia


Kotisatama ei jäädy talvellakaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Voisin kertoa...

Voisin yrittää kertoa, mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Me siis muutettiin Järvenpäähän ja silloin 6.luokalla mä olin vähän masentunut ja kävin terapiassa vähän aikaa. Kaikki oli kuitenkin suht hyvin. 7.luokalla mulla oli tosi hankalat välit äitini kanssa ja karkasin kotoa. Meinasin joutua koulukotiin, mutta erittäin mukava erityisopettaja esti sen ja otti mut sen oppilaaksi. En kuitenkaan ollut kauan hänen luokallaan vaan pääsin taas takaisin omalle luokalle. Mulla oli vaikeat välit useiden opettajien kanssa ja tuli usein riitaa heidän kanssaan.

Sitten 8.luokalla mä tutustuin tupakkaa pummiessa muutamaan keski-ikäiseen alkoholistiin naapuritaloissa, ja aloin viettää aikaa sekä juoda aika paljon heidän kanssaan. Myös mun pari ystävääni oli samoissa porukoissa. Sitten 8.luokan lopulla olin täysin masentunut ja epätoivoinen ja soitin eräänä iltana humalassa äidilleni, että jos hän ei nyt järjestä mulle hoitopaikkaa Kellokoskelle psykiatriselle, niin tapan itseni. Äitini järjesti paikan ja  pääsin osastolle sisälle vielä samana yönä.

Olin reilu vuoden nuorisopsykiatrisella ja kävin siellä sairaalan koulussa 9.luokan.Sieltä pois päästyäni menin erään ystäväni mökille Parikkalaan ja etsiessäni kirpputorilla mökkilukemista, tuli eräs nainen ja otti hyllystä katsomatta kirjan ja sanoi mulle: osta tämä. Kirjan nimi oli "Help I need somebody" ja se kertoi hippinarkkarista jonka elämä muuttui uskoontulon myötä. Ostin kirjan ja luin sen taukoja pitämättä alusta loppuun, niin paljon se kosketti mua. Ajattelin, että ehkäpä Jeesus voisi auttaa muakin ongelmissani. Mutta sitten siellä mökillä tapahtui tosi kauheita asioita ja mä ahdistuin ihan tajuttomasti niistä. Makasin yöllä pimeässä mökissä sängyssä ja tulin siihen tulokseen, ettei Jeesuskaan voi auttaa mua. Mietin, että menen metsään ja teen itsemurhan, ei kukaan ehtisi löytää mua elossa. Sillä hetkellä kuitenkin ilmestyi yhtäkkiä Jeesus mulle silmin nähtävästi kirkkaudessa ja ojensi kättään mua kohti. Säikähdin, mutta tajusin, että se on Jeesus, ja ettei mun tarvitse pelätä. Sen jälkeen tajusin, että mulla on toivoa ja että Jeesus voi auttaa. Olin ihan selvä silloin. Päätin sitten seurata Jeesusta ja olin innoissani, selvitin kaikki välini ihmisten kanssa ja tie näytti valoisalta.

Niin, päätin siis silloin seurata Jeesusta ja sain toivon elämääni. Mutta en tuntenut silloin ketään ihmistä, joka olisi ollut uskossa, eikä  seurakuntayhteyttä ollut. Tunsin ainoastaan erään papin joka oli yrittänyt joskus minua vaikeuksissani auttaa, mutta hän vain sanoi, että nyt minun tulisi käydä rippikoulu, kun se on jäänyt käymättä ja aloittaa siitä, että opettelen Isä meidän-rukouksen ulkoa.. Petyin ja turhauduin, en ollut koskaan oppinut Isä meidän-rukousta, ja siitäkö nyt oli kaikki kiinni. Tällaistäkö se usko on? Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että se pappi ei ollut oikeasti suhteessa Jeesukseen, vaan toimitti pelkästään papinvirkaa.  Kyllä mulla jonkin aikaa meni aika hyvinkin, olin työkokeilussa kehitysvammaisten asuntolassa muutaman kuukauden, ja tykkäsin olla siellä tosi paljon. Mutta sitten mun voimat loppuivat ja jouduin keskeyttämään sen Jäin taas tyhjän päälle ja aloin juoda tosi paljon.

Sitten aloin polttelemaan pilveä, ja mun psyyke ei kestänyt sitä, ja jouduin pahojen psykoottisten oireiden takia Kellokoskelle, olin siellä n.kk ja sain vahvan psykoosilääkityksen. Vielä sen jälkeenkin jatkoin juomista edelleen ja lopulta äitini hommasi mut alaikäisten katkopaikalle. Se oli tosi mukava paikka, siellä oli mukavaa porukkaa sekä hyvä henkilökunta. Siellä aloin sitten rukoilla taas ja lukea Raamattua. Sitten hyvä ystäväni tuli uskoon sillä välin ja sen seurauksena mäkin rukoilin sitten yksi yö, että Jeesus ottaisi mun koko elämäni, ja tulisi sydämeeni hallitsemaan. Mulle määrättiin sen jälkeen vielä jatkohoitopaikka, mutta pääsin välissä kuukaudeksi kotiin, kun katkopaikka suljettiin remontin vuoksi ja seuraavassa paikassa ei ollut vielä tilaa. Ensimmäisenä iltana kotona istuin huoneessani ja teki mieli juoda, olin ihan masentunut, että taasko se sama kierre jatkuu.. Mutta sitten yhtäkkiä laskeutui muhun sellanen ihan ihmeellinen rauha ja tuli vapaa olo, eikä tehnyt mieli juoda enää yhtään! Seuraavana päivänä sain kuulla, että just silloin illalla mun ystävä oli rukoillut parin muun kanssa,että Jeesus vapauttaisi mut päihteistä. Sen jälkeen sain jättää myös lääkityksen pois sekä tupakka jäi. Olin n.9kk selvinpäin senjälkeen ja mulla meni tosi hyvin. Mutta sitten jotkut ihmiset kehoittivat mua menemään terapiaan, että saisin käsiteltyä menneisyyttäni, kun se oli rankka. Ja se ei tehnyt mulle yhtään hyvää, ja pari ihmistä sanoi, että ei kannata kaivella niitä asioita, joista Jumala on antanut
jo vapauden, että se on vaarallista, mutta mä en uskonut niitä. Aloin asentumaan terapian myötä ja olin usein itsesäälissä, aloin taas polttamaan tupakkaa ja  syömään lääkkeitä, sitten taas juomaankin...

Sen jälkeen mun elämä olikin pahassa jamassa noin kaksi vuotta. Join todella paljon, enemmän kuin koskaan. Aloin myös käyttämään amfetamiinia välillä. Annoin ihmisten tehdä itselleni suurin piirtein mitä vaan. Enkä välittänyt itsestäni yhtään. Koin fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Olin kuitenkin yhä uskossa Jeesukseen, enkä ollut Hänelle selkääni kääntänyt. Sainkin rukousvastauksia sekavankin elämäni keskellä, esim. kerran eräs tyyppi lähti hakemaan amfetamiinia ja mä rukoilin, että Jeesus estäisi sitä tuomasta, sillä en halunnut ottaa, mutta tiesin, etten voisi olla ottamatta jos sitä tulisi. Niinpä hän tuli takaisin ja ihmetteli, että oli kadottanut kaikki matkalla ja ettei hänelle ollut koskaan ennen tapahtunut tällaista! 2004 vuoden alkupuolella käytin enemmän amfetamiinia ja valvoin paljon. Mulle ei tullut edes hyvä olo amfetamiinista, vaan aina paniikkioireita ym. silti otin sitä, en jotenkin voinut vastustaa. Jouduinkin sitten psykoosiin, niin, että todellisuus katosi täysin, elin niin, että luulin kaikkien ihmisten yrittävän tappavan mut ym. Luulin, että joka paikassa on kuuntelulaitteita ym. Luulin, että ihmiset voivat lukea ajatuksiani, ja yritin kontrolloida niitä koko ajan. En uskaltanut syödä oman äitinikään laittamaa ruokaa, kun pelkäsin, että hän myrkyttää minut.

Lopulta näin myös harhoja ja jouduin Kellokoskelle. Selvisin siitä kuitenkin, ja olin muutaman kuukauden selvinpäinkin, ja Kristillisessä päihdehoitokodissa. Kuitenkin sitten kesällä 2004 ratkesin vielä juomaan. Mutta siitä huolimatta alkoi Jumala tehdä mun elämässä ihmeellisiä asioita. Tutustuin Hertsuun (Herman), mun mieheeni, me juotiin aluksi yhdessä aika paljon, mutta mä kerroin sille mun uskostani ja siitä kuinka mua harmittaa, että olin menettänyt Jumalan mulle antaman vapauden. Ja jonkun ajan kuluttua tuli Hertsu uskoon. Se sitten pyysi mut niiden mökille viikoksi, mutta ehtona oli se, että mun täytyisi olla siellä selvinpäin. En uskonut sen onnistuvan, joten en aluksi meinannut lähteä ollenkaan. Mutta lopulta päätin kuitenkin lähteä ja hain A-klinikalta katkolääkityksen mukaan. Siellä mökillä sain taas sitten lähentyä Jeesuksen  kanssa uudestaan ja Hän vapautti mut taas. Siitä saakka olen ollut selvinpäin.

Koettiin myös Hertsun kanssa, että Jumala oli johdattanut meidät yhteen ja mentiin pian kihloihin, 01.09.2004 ja naimisiin 18.10.2004. Ja heti sen jälkeen tulin raskaaksi, vaikken ollut koskaan aiemmin tullut, vaikken ollut koskaan ehkäisyä kayttänyt. Jumala oli varmaan varjellut.. Sitten me muutettiin helmikuussa 2005 tänne Turkuun, kun mua ahdisti olla Järvenpäässä, kun elämäni oli ollut siellä niin kamalaa sekoilua. Ja nyt siis meillä on Joonatan, syntynyt 19.07.2005 ja toinen pieni tulossa ja asiat tosi hyvin!! =)

- Emilia -




Voit lähettää kirjoittajalle sähköpostia.

Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy