Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 22:03  
 Taustamusiikkia


Kotisatama ei jäädy talvellakaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Jumalan Sanassa on muuttava voima

"Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä  käsittänyt." (Joh. 1:1-5). Aamen!

Synnyin 05.03.1953 kotiin, jossa Jumala ymmärrettiin ainoastaan niin ankaraksi Herraksi, että Hän oli olemassa vain rangaistakseen ihmiskuntaa sekä  heittääkseen ihmiset Helvettiin. Ja koska siis lapsuudessani kukaan muu, kuin venäläissyntyinen isoäitini, joka oli ortodoksi, ei kunnioittanut Jumalaa eikä arvostanut Hänen sanomaansa, niin lapsuusaikani meni kaikenlaisen pahan tekemisessä ja vanhemmille tottelemattomuudessa rippikouluikääni saakka.

Kun sitten rippikoulussakin tuo sama Jumalan tuomion pasuuna jyrisi vanhan ev.lut. papin kautta Helvetin tuomiota, siemen hyvään jäi ikään kuin kuolleessa tilassa nukkumaan unohduksen yöhön.

Rippikoulun jälkeen sain pestin TVH:n palkkalistoille, jonka jälkeen oli vuorossa SA-INT, suoritusvuosi -73. Ryhdyin sen jälkeen ammattiopiskelijaksi, sillä työvoimatoimisto antoi minun käydä kurssin toisensa perään kyselemättä sen kummemmin motivaatioita sekä perusteluja kurssien suhteen.

Koska Suomessa oli siihen aikaan lievää työttömyyttä ja naapurimaassa Ruotsissa arvostettiin suomalaisten työpanosta, niin pakkasin laukun ja lähdin v. -76 sinne. Mutta kieltä osaamattomana palasin takaisin sitten maaliskuun lopulla -77. Vastaanotto synnyinkodissani oli kalsea, sillä avatessani syntymäkotini oven illalla klo 20 aikoihin, vanha äitimuori äsähti minulle, että: Mitä sitä tänne tulet, olisit pysynyt siellä Ruotsissa, me ei ruveta sinua täällä elättämään.

Kun minä sitten seisoin siinä oven suussa, ja olin kahden vaiheilla, ja mietin lähdenkö siltä seisomalta ulos. Ja siinä, kun huoli huomisesta painoi mieltä, joka varmaan näkyi myös naamastani, niin muori konahti siinä ynseästi, että: no voithan sinä nyt kai tämän yön tuvan sohvalla nukkua, ettei tästä nyt tartte yönselkään lähteä. Katotaan sitten aamulla tilannetta uudestaan...

Sitä tilannetta me "katseltiin" sitten vielä keväällä ja kesälläkin, kunnes syksyllä alettiin ottamaan työväkeä Venäjälle, Kostamukseen. Se projekti kesti kaksi vuotta. Ja kun työt siellä minun osaltani loppuivat, minä aloitin -81 maansiirtoalan ammattikurssin, jonka jälkeen minulle olisi avautunut vakituinen työ eräällä turvesuolla.

Mutta koska kunniallisen ohjauksen puuttuessa sortuu kansakuntakin, niin kunniattomassa elämäntyylissäni ei minulle se kunnian kukko laulanut, vaan raastuvanoikeuden tuomari luki minulle neljän vuoden tuomion tiilenpäitä lukemaan. Pääsin sieltä sitten kahden vuoden lusimisen jälkeen ehdonalaiseen vapauteen. Ja n. 7-8 kuukauden roisin elämäntyylini jälkeen minä olin taas tiilenpäitä lukemassa. Tuomari nuiji pöytään vajaan kahden vuoden tuomion..

Mutta.. Tämä toinen tuomio oli todellinen Jumalan siunaus elämässäni. Aamen! Kunnia Jumalalle!

Sillä Isä Jumalan oli lähetettävä minut vankilaan ottamaan Jumalan armon vastaan, koska muurien ulkopuolella ei ollut asuinseudullani ketään uskonveljeä eikä sisarta, joka olisi uskaltanut kertoa minulle Jeesuksesta. Meinaan eräs uskonsisaremme, joka oli silloiseen aikaan ollut n. 20 vuotta uskossa kertoi, ettei hän uskaltanut kertoa "sen näköiselle tyypille" mitään.

Tyylini oli niinä aikoina hartioille saakka ulottuvat mustat hiukset (apassi-, tai kleopatra-kampaus), motoristien musta nahkarotsi, punainen T-paita, kuluneet farkut, ja lenkkarit, sekä yleensä lisäpointtina olutta rinnassa ja sätkä  huulessa...

Ja lusiessani tuomion loppua Sukevan avolaitoksella olin työssä ensin raamisahan apusahurina ja sitten pääsahurina. Ja niin siellä minulta alkoi eräs uskova sahanasettaja kyselemään, kiinnostaako minua Jumalan asiat. Kun näin, että se asia on tälle asettajalle tärkeä, kuuntelin hänen jutustelunsa tyynen sujuvasti. Minua ei siinä tilanteessa huolestuttanut laisinkaan se, että hän oli melkein kauttaaltaan tatuoitu, eikä vaivannut sekään, että hänellä oli neljän vuoden tuomio lusittavana..

Sitten hän erään kerran kysyi minulta vapaa-aikana: tahdonko minä tulla uskoon? Ja vastatessani myöntävästi, hän julisti siinä polvillamme ollen synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veren kautta.

Hän oli hyvä opastaja uskon ensiaskeleissani, sillä hän kehoitti minua tekemään tilit selviksi Herramme kanssa TV-huoneessa sitten, kun porukka oli mennyt nukkumaan. Ja kelaamaan kaikki vääryydenteot esille ja pyytämään ne yksitellen anteeksi siinä istunnossa. Siihen meni aikaa kaksi yötä ennenkuin elämä oli ruodittu kokonaan, synnit säkissä ja säkki Jumalan selän takana.

Kehoitan nyt tässä yhteydessä kaikkia juuri uskoontulleita sekä jo pidemmän aikaa olleita tekemään samanlaiset tilinteon Jumalan edessä, sillä se tuo sitä ydintä luihin uskontiellä vaeltaessamme. Aamen!

Päästessäni ns. "tuplavapaana" linnasta siviiliin, erään seurakunnan työntekijä kehoitti minua hakeutumaan psykiatriseen hoitoon, mutta ei kertonut seurakuntayhteyden välttämättömyydestä sekä Jeesuksen parantavasta kädestä  alttarihetkessä. En hakeutunut psykiatrille enkä osannut hakeutua seurakuntaankaan, vaan jäin tuuliajolle...

Kunnes vuosien kuluttua, joita kertyi seitsemän vuotta, Jumala uudisti uskoni 26.12.-92 niin voimallisesti, että sain astua uskovien upotuskasteen kautta uudelleen Jumalan armoon.

Isä Jumala antoi siinä yhteydessä minulle ensin *rauhan*, joka kestää. "Rauhassa minä käyn levolle ja nukun. Minä herään, sillä Herra minua tukee". Sitten armolahjaksi *uskon*, jossa on myös *kehottajan* armoitus. "Koska minä uskon, siksi minä puhun". "Rohkaiskaa alakuloisia". Ja muutaman vuoden vaelluksen jälkeen Hän avasi kieleni niin, että saan milloin tahansa ylistää Herraamme Jeesusta *kielillä puhumisen* lahjallani.

- Markku Tampio -



Voit lähettää kirjoittajalle sähköpostia.

Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy