Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 22:01  
 Taustamusiikkia


Nosta ankkuri ja purjehdi kotisatamaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Kuolemasta elämään

Tuntuu vaikealta tai suorastaan pelottavalta pukea konkreettisesti sanoiksi sitä mitä on Herralta saanut. Vastuu siitä mitä kirjoitan on minulla ja pyydän Jumalalta armoa kirjoittaa sen mikä on tarpeellista ja jättämään pois sen mikä ei ole.(näiden sanojen jälkeen tuntuu paremmalta olla kirjoittamatta mitään!) Tulkoon Herra ylistetyksi tämänkin kautta!

Olen kasvanut lastenkodeissa, ollut sijoitusperheissä, nuorisokodeissa ja
vankiloissa. Ensimmäisiä raittiuslupauksia muistan tehneeni n.7v. erään sijoitusperheen kesämökillä sahtipäissäni..  Ollessani n. 10v. Viikonloppulomalla isoäitini luona minä tahdoin mennä kirkkoon, koska tunsin haluavani syntini anteeksi. En tiennyt mitään liturgioista ja kun synnintunnustus oli menossa kävelin alttarille ja sanoin Herralle haluavani syntini anteeksi. Ollessani siinä pappi julisti synninpäästön ja otin sen vastaan ja menin paikoilleni. Muistan ajatelleeni että, "olenko ainoa joka tarvitsi anteeksiantoa?.."

Aikaa kului ja elämä kulki radallaan yhä syvemmälle ja löysin itseni piikittämässä  suoneeni ilmaa, jotta kuolisin. Rutina vain kävi, kun 2ml ruiskulla latasin menemään. Muljautti pumpusta ja päätin kokeilla pesupulverilla tein niin paksun satsin kuin mahdollista ja tykitin sen suoneen. Tuli outo olo ja lähdin kapakkaan odottaen että kuolisin. Siellä outo olo vain voimistui ja menin vessaan. Huone alkoi pyöriä ympärillä ja putosin lattialle. Tajusin avuttomuuteni lähdön hetkellä, mistään tästä maailmasta ei saanut enää otetta. Eteeni ilmestyi kirkas hahmo, joka sanoi: "Sinun aikasi ei ole vielä!" Samassa olin tajuissani vessan lattialla ja itsemurhayritykseni loppuivat siihen.

Heinäkuussa 1991, olin kaksoisveljeni luona käymässä. Hän kertoi minulle suunnitelleensa itsemurhaa ja näytti minulle kuinka aikoo tehdä sen. Minut valtasi voimattomuus ja käteni alkoivat vapista ja ihmettelin sanoja jotka sanoin: "muista, että siellä ei ole lohduttajaa". Veljeni kertoi eronneensa kirkosta. Tähän sanoin, ettei se ratkaise kuuluuko ihminen kirkkoon, vaan uskooko hän Jeesukseen. Ymmärsin myös, että hän tekisi itsemurhan enkä voisi sitä estää.

Noin viikon päästä tullessani iltavuorosta töistä, rupesin tuntemaan ahdistusta ja kuulin kuin äänen hokevan sisälläni: "Tahdon kuolla, tahdon kuolla!" Yhtäkkiä tunsin koko ruumiini lävitse käyvän, kuin aallon lailla tuntemuksen, joka vastasi tunnetta kun on lyönyt kyynärpäänsä johonkin. Kun on osunut ns. "kiukku-suoneen". Välittömästi ääni sisälläni muuttui; "En tahdokaan kuolla!" Ja samassa näin aivan kuin valkokankaalta hahmon, jonka vieressä oleva kirkashahmo puhui ääni täynnä rakkautta, niin että hämmästelin sitä, kuinka sen kuuli äänestä. "Nyt se on myöhäistä". Ja samassa kaikki oli ohi.

Se oli perjantain ja lauantain välinen yö, vähän puolenyön jälkeen. Seuraavana maanantaina isäni soitti minulle töihin ja kertoi löytäneensä veljeni hirttäytyneenä asunnoltaan. Myöhemmin sain kuulla kuolin ajan ajoittuneen pe-la väliseen yöhön n.00.30.

Alkoi hyvin ahdistava ajanjakso elämässäni, kaikki tuntui keskittyvän kuolemaan ja kuolemiseen. Lopulta ajauduin tilanteeseen, jossa olin vanhemman veljeni luona odottamassa että tavarani kannettaisiin kadulle asunnostani. Millään ei tuntunut olevan merkitystä. KUOLEMA!

Oli tammikuun 30 pvä. 1992. Veljeni oli perheineen vetäytynyt jo nukkumaan ja istuin yksinäni alakerran olohuoneen sohvalla.. Yhtäkkiä tunsin kuin päälleni olisi valunut jotakin ja samassa kuin silmiltäni olisi lentänyt "laput" pois! Minut valtasi ihmeellinen tunne ja koko maailman kaikkeus tuntui käsin  kosketeltavana ja ajattelin että olenkohan jumala kun tunnen jotakin näin ihmeellistä! Mutta samassa olin polvillani ja koin etten todellakaan ole mikään jumala! Edessäni oli kuin tulinen patsas ja yhtäkkiä koin elämästäni nousevan asioita yksi kerrallaan jotka olivat Jumalan tahtoa vastaan ja olin kauhuissani kun näin niiden erottavan minut Jumalasta! En pystynyt kääntämään katsettani pois!

Yhtäkkiä näin itseni oksana ja ympärilläni oli toisia oksia ja näin kuinka jotkut oksista kuivuivat ja terävä sirppi leikkasi kuivat oksat ja ne heitettiin tuleen! Olin aivan kauhuissani koska pelkäsin koko ajan että minutkin leikattaisiin, mutta kuulinkin äänen sisältäni; "Mutta te olette ne oksat, pysykää minussa!"

Äkkiä näinkin itseni puun hedelmänä ja se hedelmä oli täysin mätä! Jumalan sormi kosketti hedelmää puhdistaakseen sen ja minä parahdin tuskasta! Olin sisuksiani myöten tulehtunut. Ja Herra puhui: "kuukausi ± yksi päivä niin etten minä sitä hetkeä tietäisi, niin kuolisin." Havahduin ja lähdin hakemaan eteisestä takkini taskusta almanakkaa ja siinä matkalla näin näyn, jossa Jumalan kämmenellä oli musta kivi ja hän muovasi siitä enkelin ja sydämelleni tuli kuinka Jumala voi kivistäkin tehdä Aabrahamille jälkeläisiä! Otin almanakkani ja menin keittiön pöydän ääreen ja katsoin että kello oli pari minuuttia yli kahdentoista. Kirjoitin almanakkaani klo. 24:00 Jeesus pelasti minut!

Ajattelin että nyt elämäni muuttuu! Voitan varmaan lotossa tai jotain! Aloin kirjoittamaan "lottonumeroita" paperille ja samalla tajusin että eipä näin taida käydä.. Katsoin kalenterista milloin aikani tulisi täyteen ja päiväni olisi helmikuun 28,29 tai maaliskuun 1. Sinä vuonna oli karkausvuosi. Aloin nyt odottaa että kuolisin. Mietin siihen valmistautumista ja kirjoitin testamentin, joka tosin oli hyvin lyhyt. Ilmoitin viimeisenä tahtonani olevan, ettei minua poltto haudattaisi. Minulla oli tunne etten halunnut joutua tuleen.

Päivät kuluivat kuolemaa odotellessa ja tuli helmikuun 22 pvä. Käydessäni sohvalle kuulin äänen sisältäni kysyvän, "entä jos kuolet nyt!" Vaikka huone oli pimeä niin nyt se muuttui pilkkopimeäksi ja kauhu jota en ollut koskaan ennen kokenut valtasi minut! Hieroin kauhuissani käsiäni yhteen! Kävi kuin salamanleimahdus joka näkyi maan äärestä toiseen. Näin ympärilläni demoneja ja joillakin näytti olevan aivan kuin sorkka jalat ja jotkut olivat kuin sekasotkuiset kuvottavat olennot! Puristin käteni ristiin ja aloin rukoilemaan ja huutamaan; "Herra! Armahda minua! Herra!
Armahda minua!
" Ja ympärilläni olevat nauroivat ja kihisivät "Ei tuo mitään auta! Ei tuo mitään auta!" Mutta sydämestäni nousi; "kyllä!" Ja minä jatkoin; "Herra armahda minua!"

Näin maapallon täysin pimeän peitossa ja Jumalan valvovan sitä. Ja nähdessään ihmisen huutavan hänen apuaan hän heti kurottautui ja ojensi kätensä ja oli valmiina auttamaan! Ja samassa näin kuinka taivaat aukenivat ja Jumalan käsi kurottautui minua kohden! Näin Jeesuksen tulevan pilven päällä kirkkaudessaan ja kirkkaus loisti Hänen ympärillään kuin kaari! Kaikki näytti pimeältä sen rinnalla. Ja demonit lähtivät! En ole nähnyt minkään lähtevän niin nopeasti kuin ne lähtivät! Sorkat vain vilahtivat! Herra katsoi minuun ja Hänen katseensa lävisti minut kuin miekka ja lensin kasvoilleni maahan. En kestänyt Hänen katsettaan.

Yhtäkkiä näin itseni kuin kasvava korsi, johon oli tullut hedelmää ja samasta kasvuvarresta osa oli kaatunut maata pitkin ja mennyt pilalle ja mieleeni tuli kaksoisveljeni joka hirttäytyi. Näin ympärilläni ihmisiä, erilaisia  kasvuvarsiltaan ja edessä näin ihmisen muotoisen jonka olemus väreili ja oli kuin hehkuva hiillos. Ja kun hän puhui, hänen äänestään kuuli kuinka  täydellisesti se oli Jumalan tahdon alla ja ihmettelin sitä. Ja hän sanoi : "Teidän edestänne ,teidän tähtenne  kirkkauden Herra annettiin! Näin alas!" Ja näin suunnattoman kirkkauden josta hän luopui tähtemme ja se ero kirkkauden ja sen välille jonne hän saapui tuntui käsittämättömältä! Niin valtava ero! Näin kuinka eläinten kuola valui syöttöastiaan johon hänet laitettiin ja se ero tuntui mahdottomalta!

Kuinka Hän saattoi! Samassa ilmestyi enkeli pilven päällä, ja hänen kädessään oli terävä sirppi! Hämmästelin kuinka voi nähdä jonkun olevan niin terävä! Hän  heitti sirpin ja se lensi ja leikkasi! Säikähdin kun tajusin ettei mikään enää pysäyttänyt sitä kun se oli heitetty ja se lensi leikkasi ja leikkasi minutkin! Kävi kuin räpsähdys ja singahdin yläilmoihin päin vauhdilla! Maapallo ja avaruudet katosivat taakseni ikään kuin spiraalina ja ne hävisivät taakseni vieden kuin muistonkin mennessään! Eteeni avautui näkymä josta sanoin vierelläni olevalle; "kuinka voin ikinä kuvata sitä mitä nyt
näen?
" Samassa tuli sydämelleni että se on lukittu. Yhtäkkiä tajusin tulevani Jumalan eteen tuomiolle! Koko elämäni aukeni silmieni eteen. Ajatukset, sanani ja tekoni niin paljastettuina, ettei tarvinnut selitellä mitään! Kauhu valtasi minut ja aloin katseellani etsiä liekkejä johon joutuisin ,sillä näin ansaitsevani helvetin tulen! Herra nuhteli minua ja seisoin Herran edessä ja Hänen kirkkautensa oli kaiken yläpuolella.

Sanoin; "Herra ei minulla ole mitään millä itseäni puolustaa! Painoin pääni ja puristin silmäni yhteen ja odotin että nyt tulee keppiä! Yhtäkkiä kuulinkin äänen joka sanoi: "Isä, hän on minun!" (Kunpa pystyisin kuvailemaan sen äänen lempeyttä!) valtava helpotus kävi lävitseni olo oli kuten  sanotaan,"koiralla joka pääsi kuin veräjästä." Olin hämmästynyt! Minua ei tuomittukaan helvettiin! Minunhan kävi hyvin! Nyt saisin nähdä Jumalan ja
pääsisin taivaaseen!

Herra oli vierelläni ja osoitti: "Tässä on Isä" ja minä näin edessäni
suunnattoman kirkkauden ja aloin kulkemaan sitä kohden  ajatellen että;
"Tässä se nyt on! Tässä käy tieni taivaaseen ja näen Jumalan!" Työnsin
käteni kirkkauteen ja yritin työntää sitä sivuun, jotta näkisin ja samalla pyrin eteenpäin. Mutta kirkkaus oli niin suuri että kun työnsin käteni siihen, niin ne katosivat, enkä nähnyt niitä! Silloin Herra tarttui olkapäähäni niin, että tunsin sen, kuten kenen ihmisen käden tahansa ja hän sanoi "Ei vielä". Nojasin häntä vasten ja ensimmäistä kertaa elämässäni koin, miltä tuntuu kun rakastetaan ehdoitta ja kokonaisvaltaisesti! Siinä olla möllöttelin eikä minulla ollut kiire mihinkään! Kuulin Herran puhuvan minulle lempeästi ja yhtäkkiä tajusin että joutuisin takaisin! Käännyin Herran puoleen.. "Mitä! Takaisinko!" Hänen katseensa oli sellainen, että vaikenin. Mikä minä kuvittelin olevani Häntä neuvomaan! Hän ojensi kätensä ja minä näin itseni maanpäällä menemässä. Minä katsoin ja sanoin; "Herra! Minä näen, että teen vielä syntiä!" Ja Hän vastasi; "Niin, mutta ne puhdistetaan!"

Ja sitten Hän kertoi uneni olevan makea ja yhtäkkiä heräsin veljeni luota! Maiskuttelin suutani tzslätt tzslätt.. Olo tuntui todella makealta! Tuntui etten ikinä ollut levännyt yhtä hyvin! "Ohhoh!" Ajattelin, että olipa  merkillistä mitä ihmiselle voi tapahtua! Veljeni perheineen nousi ylös.
Sama vanha touhu lähti käyntiin. Äkkiä näin kaksi hahmoa ja ihmettelin että eivätkö muut näe heitä? Samalla  tunsin että jokainen meistä lähtee omalla ajallaan, eikä silloin voi turvautua toisiin! Eivät he pysty sitä estämään eikä itse pysty täällä itseään pitämään kun aika käy! Silmiini sattui virsikirja ja otin sen käteeni ja avasin. Eteeni aukeni sivu toisensa jälkeen virsiä, jotka kuvasivat minulle kuolemista ja hautaamista. Olin aivan hädissäni  koska arvelin hetkeni koittaneen ja jotenkin pilanneeni mahdollisuuteni jonka olin saanut!  Koin kehotusta pyytämään Herralta anteeksi. Mitä tässäkö? Miten? Koin tarvetta käydä polvilleni ja pyytää Jumalalta anteeksi! Pähkäilin mielessäni mitä veljeni siitä sanoisi? Ja samassa ajattelin että mitä siitä! Kyse on minun elämästäni! Kävin polvilleni ja pyysin Herralta anteeksiantoa ja samassa tunsin anteeksisaamisen helpotuksen ja voiman sisimmässäni! Säntäsin heittämään sätkätoppani roskalaatikkoon ja aloin kertoa veljenpojalleni Jeesuksesta! Veljeni oli ihmeissään ja selitti vieraalleen joka oli saapunut paikalle, että olin hänen poikansa kummi ja että se mitä tein kuului varmaan kummin tehtäviin..

Olin päätökseni tehnyt! Minä seuraan Herraa! Lähdin veljeni luota Porvooseen missä siihen aikaan asuin. Oli lauantai kun lähdin ja oli vielä viikko aikaa siihen mitä Herra oli puhunut kuolemisestani. Porvoossa menin sosiaalitoimistoon ja kerroin tilanteestani. He pyysivät minua lähtemään Järvenpään sosiaalisairaalaan 6:vkon katkaisuhoitoon. Hoitoon lähtö päivä olisi 02.03-92. Olin käyttänyt suonensisäisiä huumeita pitkän aikaa ja käsissäni oli paljon pistojälkiä. Suostuin ilomielin, koska arvelin että kuolisin viimeistään 1.3. Vaeltelin ympäriinsä odotellen kuolevani ja menin erään seurakunnan tilaisuuteen. Sen päätyttyä eräs henkilö tuli keskustelemaan kanssani ja kysyi minulta oliko minut kastettu? Tähän yllätyksekseni tokaisin, että sitä varten olen täällä! Menimme sivuhuoneeseen jossa hän avasi raamatun ja etsi paikkoja joissa luki kasteesta ja aina kun hän sanoi paikan minun raamattuni aukesi juuri siltä kohdalta! Hämmästelimme sitä ja päätin ottaa kasteen.

Sitten kun nousin kasteelta tunsin sydämessäni että oli päivälleen tapahtunut  niin kuin Herra sanoi! 1.3.-92  vanha Mauno kasteen kautta haudattiin! Tosin näin jälkeenpäin ajatellen en ole milloinkaan tavannut kuollutta, joka osoittaisi yhtä paljon elonmerkkejä kuin minun luontoni! En sano tätä kiistelläkseni kastekysymyksistä!

Menin Järvenpään sosiaalisairaalaan ja vietin siellä 3pvää. En tuntenut minkäänlaisia vieroitusoireita enkä myöskään tahtonut mitään lääkkeitä! Sanoin hoitajille ja lääkäreille, että Jeesus Kristus on vapauttanut minut orjuudesta! Sairaalassa oli rukoushuone, josta tuli oleskelu paikkani. Siellä näin näyn jossa Jeesus oli ristillä ja tulin sen ristin luokse ja hänen vertaan putosi pisara päälleni! Silloin kuulin kuinka minun ja myös kaikkien muiden ihmisten syntiongelmaan oli tullut ratkaisu!

Herra itse kantoi syntimme ja kuoli puolestamme jotta meillä olisi elämä! Tästä minäkin tahdon osaltani kertoa ja rukoilen että Jumala voisi tätäkin todistusta käyttää Hänen kunniakseen! Näiden ja monien muidenkin tapahtumien valossa, en voi kuin ihmetellä kuinka ihminen taistelee Jumalan tahtoa vastaan vaikka turhaahan se on! Mitäpä ihminen Jumalalle voisi! Jumalan armoa tarvitaan ja sitä on vielä tarjolla!

Tässä tältä erää! Herra on opettanut minua näkemään oman uskottomuuteni,
mutta myös oman uskollisuutensa!

- Manu -




Voit lähettää kirjoittajalle sähköpostia.

Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy