Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 22:02  
 Taustamusiikkia


Kotisatama ei jäädy talvellakaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Oliko Jumalalla sittenkin annettavaa?

Hei,

Olen 25-vuotias nainen. Olin uskovasta perheestä. Isälläni oli kuitenkin vaikeuksia mielenterveyden kanssa ja hän oli väkivaltainen. Meille kyllä kerrottiin Jumalasta, mutta en koskaan kokenut Jumalan auttavan. Olin vihainen ja katkera Jumalalle, koska meillä oli vaikeaa eikä Hän auttanut. Rukoilin ja rukoilin, että meidän perheessä tilanne muuttuisi, mutta mikään ei muuttunut. Olin koulukiusattu, pelokas ja yksinäinen. Muuttaessani kotoa pois päätin, etten halua olla sellaisen Jumalan kanssa missään tekemisissä, joka ei auta. Toisin sanoen olin varma, ettei Jumalaa ole. En ollut koskaan tuntenut että Jumalalla olisi muuta annettavaa, kun äidin iänikuiset määräykset siitä, mitä ei milloinkin saanut tehdä, koska raamatussa lukee niin. Koin seurakunnassa käynnit teeskentelyksi. Uskovaisethan ovat onnellisia, mutta me emme olleet. Eikä sellaista voinut uskovien piireissä väittää, että ei olisi kaikki hyvin.

Muutin kotoa 18-vuotiaana pois, koska en jaksanut enää sitä väkivaltaa ja pelkoa. Ajattelin, että ihanaa päästä omaan kotiin ja omaan rauhaan. En kuitenkaan saanut rauhaa. Minulla oli jatkuva ahdistus ja masennus.  Join paljon ja etsin lohdutusta, sitä kuitenkaan saamatta. Yritin jollain täyttää arvottomuuden ja tyhjyyden tunnetta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Olin myös täynnä vihaa ja katkeruutta. Lopulta olin niin masentunut ja ahdistunut, että jäin sairaslomalle töistä. En pystynyt muuta kuin itkemään.  Kun menin nukkumaan itkin, kun heräsin itkin, kävin kaupassa ja itkin, kävin suihkussa ja itkin, söin ja itkin. En voinut lopettaa itkemistä. Tuska oli niin viiltävä. En voi sanoin kuvailla sitä pelon, ahdistuksen, masennuksen, tyhjyyden ja arvottomuuden olotilaa. Mietin vain, miten pääsisin pois täältä maailmasta. En jaksanut enää tehdä mitään. Mietin vain millä tavalla voisin kuolla. Lopulta olin siinä pisteessä, että makasin kotona lattialla, itkin ja huusin koko sydämestäni, että "Jumala, jos olet olemassa, AUTA MUA!". Päätin, että jos Jumala ei nyt vastaa, lopetan elämäni. Koin, että minulla ei ollut enää mitään syytä elää.

Nukkuessani näin unessa raamatunkohdan. En ollut lukenut enää pitkään aikaan raamattua, enkä ensin tajunnut mitä ne numerot ja kirjaimet merkitsivät. Sitten ajattelin, että voisiko olla, että Jumala vastaisi minun rukoukseeni. Etsin pölyttyneen raamatun kaapista ja etsin kohdan 2. Kor 7:9-10 "Olen nyt iloinen � en siksi, että tulitte surullisiksi, vaan koska murheenne sai teidät muuttamaan mielenne. Murheenne oli Jumalan mielen mukaista. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen." Luin kohdan ja kiitin Jumalaa siitä, että Jumala ei jättänyt minua yksin, vaan vastasi rukoukseeni. Samalla hetkellä sain ihanan rauhan ja hyvä olo valtasi minut. Minun ei enää tarvinnut itkeä. Tunsin näkeväni kaiken kuin uusin silmin. Kun menin ulos, kiitin Jumalaa kaikesta; elämästäni, ihanasta kauniista päivästä, luonnosta, kaikesta.  Tuntui kuin olisin nähnyt kaiken ensimmäistä kertaa.

Äitini soitti minulle myös samana aamuna. Hän kysyi onko kaikki kunnossa? Hän oli herännyt yöllä tunteeseen, ettei minulla ollut kaikki hyvin. Hän koki, että hänen pitää rukoilla puolestani. Oli ihanaa huomata, että Jumala todella pitää huolta eikä jätä hädän hetkellä yksin.

Tällä hetkellä olen päässyt irti vihasta Jumalan avulla. Jumala on antanut sisimpääni ihanan rauhan ja rakkauden. Jumala on myös parantanut kaikki haavani. Ihanaa, ettei minun tarvitse elää enää yhtään päivää ilman Jumalaani. Jumala on kaikkeni.

Minua on lohduttanut paljon psalmi 139, Herra sinä tunnet minut. Kun koen olevani yksin, saan rauhaa, kun tiedän, että Jumala on kanssani kaikkialla eikä hylkää minua.

"Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
"

Siunausta Risse

Voit lähettää kirjoittajalle sähköpostia.

Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy