Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 22:03  
 Taustamusiikkia


Tervetuloa Kotisatamaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Pelastettu Herran armosta

Olen aina uskonut Jumalaan. Hänen loppumattomaan rakkauteensa ja kaikkivaltaisuuteensa. Minulla oli oikein hyvä ja läheinen suhde Jumalaan - minun mielestäni.. Joten en yhtään käsittänyt, mistä uskova ystäväni oikein meuhkasi. Uskoinhan, mitä siinä nyt enää tarvitsi mitään muuta tehdä.

Uskoin myös jälleensyntymään. Se ajattelutapa oli iskostunut minuun suoraan äidiltäni, koko lapsuuteni ajan, ja se oli minusta luonnollisin asia maailmassa. Tietenkin me synnymme uudelleen. Tietenkin me saamme uusia mahdollisuuksia. Tietenkin jokainen on oikeassa, kaikki tiet vievät Jumalan luo, eikä kukaan voi koskaan tehdä mitään väärää.

Jeesus oli mielestäni aika mystinen heppu. En ymmärtänyt yhtään kuka hän oli ja miksi kaikkien piti hänestä olla niin innoissaan. Minä uskoin hänenkin olemassaoloonsa, mutta se yksi pikkujuttu puuttui: tärkein. Vain Jeesuksen kautta.

Kävimme tämän uskovan ystäväni kanssa pitkiä sählöpostikeskusteluja uskonasioista - kumpikaan meistä ei muista mistä kaikki oikein sai alkunsa, mutta vaihtelimme useaan 30-sivuisia kirjeitä. Kumpikaan ei saanut toistaan vakuuttuneeksi omasta uskostaan, joten jätimme aiheen sikseen.

Jumala yritti herätellä minua. Ensin varovaisesti, sitten hieman tiukemmin, mutta minä en tajunnut. Osallistuimme tämän ystävän kanssa erääseen hengelliseen kesätapahtumaan ja siellä minulle tuli vaivautunut ja paha olo. Halusin äkkiä pois. En jaksanut kuunnella sellaista tyhjänpäivästä paasaamista. Halusin pois ja pääsin pois. Myöhemmin ystäväni sanoi, että se oli Jumalan Pyhä Henki, joka herätteli minua. Nii-in.

Palasin entisten harrastusteni, astrologian, ennustamisen jne pariin. Sitten kerran ollessani käymässä tämän ystäväni luona, hän halusi näyttää minulle erään videon heidän seurakunnassaan esitetystä näytelmästä. Siinä ihmiset kuolivat kuka mitenkin ja joutuivat sitten taivaaseen tai helvettiin tuomionsa mukaan. No, minä en uskonut helvettiin, minä en uskonut edes paholaiseen, joten katselin sitä kohteliaasti, mutta suurempia sympatioita tuntematta.

Näytelmän jälkeen lavalle nousi mies, joka kysyi haluaisiko joku antaa elämänsä Jeesukselle. Haluaisiko joku ottaa sen armon vastaan. Ja minun sydämeni teki päätöksen minun puolestani, se vastasi kiihkeästi 'kyllä, kyllä!'. Videon loputtua me istuimme kauan ihan hiljaa, mitään sanomatta, ja kun aloimme puhua, puhuimme koko yön, aina aamuseitsemään saakka.

En kertonut ystävälleni mitä olin tuntenut, mutta hän sopi minulle tapaamisen erään vanhemman uskovan kanssa seuraavaksi päiväksi ja hänen kanssaan minä rukoilin. Minä olin uskossa. Saatoin vain itkeä  onnesta ja siitä rakkaudesta ja ilosta, jota sisälläni tunsin.

Mutta aivan niin helppoa kaikki ei kuitenkaan ollut. Minusta tuntui, että olin tehnyt maailman pahimman virheen. Olin tehnyt jotakin peruuttamatonta, jota en saisi koskaan tekemättömäksi. Miksi minä olin vaihtanut vahvan uskoni epäilykseen?

Mutta pikkuhiljaa Jumala sai suuremman jalansijan elämässäni. Ei ollut kovin yksinkertaista vaihtaa yhtäkkiä suuntansa täysin päinvastaiseksi ja alkaa laskea mäkeä ylöspäin, mutta onneksi minulla oli (ja on yhä) paras auttaja maailmassa!

Kävin kasteella oltuani vuoden päivät uskossa. Siitä on nyt kuukauden verran aikaa. Epävarmuus on jäänyt. Turva ja rauha ja hyvä olo lisääntyneet. Varmuus. Tämä on sittenkin totuus. Tämä.

Ystäväni sanoi minua aina kaikista ystävistään toivottomimmaksi. Että minua vihollinen oli onnistunut kaikista pahiten jujuttamaan. Siksipä on kyse yksin Jumalan armosta ja rakkaudesta, että minä saan olla tässä nyt ja julistaa Jumalan kunniaa.

Herra, ei minun tahtoni, vaan Sinun tahtosi mukaan. Kiitos, Herra, että olet minut nostanut pimeydestä valoon, etkä koskaan päästä minua sinne uudelleen putoamaan. Yksin minä en ole mitään, Sinun kanssasi pystyn mihin tahansa. Herra, Sinä olet suurin, Sinä olet voimallisin. Kunnia Sinulle nyt ja iankaikkisesti!

- Riikka -


Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy