Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 22:03  
 Taustamusiikkia


Maailman meriltä voit turvallisesti palata kotisatamaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Pitkän tien kulkija

Olen 36-vuotias 'entinen' ammattirikollinen ja sekakäyttäjä; alkoholi, bentsot, huumeet. Huumausaineista kannabis, lsd, morfiinijohdannaisia sekä hallitsevimpana amfetamiini.

Ensimmäinen alkoholikokeiluni tapahtui ollessani 4 vuoden ikäinen, jolloin naapurin isännät juottivat minut sahtipöhnään. Varsinainen alkoholisoitumiseni alkoi peruskoulun suoritettuani. Olin 17 vuoden ikäinen ajaessamme ryyppykavereideni kanssa auton pahasti ympäri, jonka onnettomuuden jälkeen äitini kertoman mukaan ryyppäämiseni riistäytyi täysin raiteiltaan. Sain onnettomuudessa vakavan aivoruhjeen, joka muutti persoonallisuuteni impulsiiviseksi, siis aggressiiviseksi ja äkkinäiseksi. Sain kuitenkin käytyä meneillään olevan kauppakoulun merkantin tutkinnon loppuun ja sain opinnoistani jopa hyväksytyn todistuksenkin. Armeijan suorittamisen aika tuli sitten pari vuotta myöhemmin ja sekin asia järjestyi jollakin lailla. Alkoholin liikakäyttö
oli kuitenkin kuvioissa koko ajan, kiihtyvässä määrin. Armeijan suoritettuani muutin 'parempien töiden houkuttelemana' maalta kaupunkiin, tarkemmin sanottuna Myrskylän pikkukylästä 'Suomen Chigagoon' eli Lahteen.

Kolme vuotta myöhemmin jouduin ensimmäistä kertaa vankilaan. Läksin suorittamaan lukuisista rattijuopumuksista saamaani 3 kuukauden tuomiota, josta suoritin ensikertalaisena puolet, eli siis 6 viikkoa. Tämän jälkeen muutin kriminaalihuollon asuntolaan, joka asuminen oli täydellistä ryyppäämistä sekä röröstelyä. Teimme jatkuvasti keikkoja saadaksemme rahoitukset kuntoon mielipuuhaamme, juopotteluun. Samana vuonna, eli vuonna 1991, kuvioihin tulivat myös kovat huumeet, eli näkyvimmin amfetamiini. Kannabis ja pillerit oli tuttuja jo entuudestaan. Niiden kokeilut alkoivat siinä 1989-1990 tienoilla. Amfetamiinin myötä tuli kuvioon vieläkin voimakkaammin kaikenlaiset omaisuusrikokset ja työelämä oli taaksejäänyttä elämää. Vakituinen työelämä päättyi ensimmäiseen vankilareisuuni. Pikkuhiljaa suostuin ymmärtämään, että elämäni on pelkkää ongelmaa ja rupesin hakemaan asiaan apua erilaisista hoitolaitoksista; katkaisuasemalta, sosiaalisairaalasta ja viimein keskussairaalan psykiatriselta osastolta, ns. 'muumimaailmasta', eli kansankielellä hullujenhuoneelta, kun mikään muu hoito(kaan) ei enää auttanut, vaan lensin aina kaikista paikoista toivottomana tapauksena pihalle. Nämä hoitopaikatkaan eivät sitä apua elämääni tuoneet, vaan elämäni syöksykierre syveni jatkuvasti. Huumeet, viina ja hillitön himo rikoksiin ja väkivaltaan paheni pahenemistaan. Välillä käytiin hetken 'katkolla' vankilassa ja taas baanalle.

Uskonratkaisuakin yritin vuonna 1994 ollessani Riihimäen keskusvankilassa varkauksista ja murroista saamallani tuomiolla. Siviilipäivät lähestyivät ja huoleni heräsi siitä, että mitenkä mahdan siviilissä nyt selviytyä. Huusin eräänä iltana avunpyynnön taivasta kohti. 'Jos siellä joku kuulee ja pystyy minua auttamaan, niin jelpatkaa mut irti alkoholista', oli pyyntöni. En vielä omistanut Raamattua, koska en ymmärtänyt sen merkitystä ja 'seurakuntayhteytenikin' oli varsin tatuoitu, eli kaveripiirini koostui miltei yksinomaan rikollisesta aineksesta. Ehdin hetken jopa iloitsemaan 'uskoontulostani', joka ei kuitenkaan vielä johtanut yhtään mihinkään. Olin kuitenkin useamman vuoden vapaana, mutta sitten taas tapahtui... Elettiin vuotta 1998. Olin painanut koko kesän töitä pimeän rakennusfirmani turvin. Eräs apulaiseni veti minulta työpalkkoja ohitse muutaman tuhannen markan verran. Tarkoituksemme oli avopuolisoni kanssa lähteä sitä summaa tyypiltä perimään. Tämän vuoksi tuli syötyä kohtalaisen kova määrä erilaisia rauhoittavia lääkkeitä, jottei mene sisu kaulaan missään kohdin, sillä kyseessä piti olla väkivaltainen velanperintä. Kyseinen perintäreissu jäi kuitenkin tekemättä, sillä suuntauduimme vastoin alkuperäistä suunnitelmaamme Alkon tiskille ja rupesimme juopottelemaan. Loppuillasta tämä kaikki kostautui varsin julmalla tavalla.

Nauttimamme suuri alkoholimäärä yhdessä alla olevan suuren lääkemäärän kanssa löi vahvasti yli ja mieleni musteni. Omat muistikuvani tapahtuneesta ovat varsin hatarat, mutta muistan jollain lailla, että jostakin syystä pahoinpitelin puolisoni todella huonoon kuntoon. Oli suurta Jumalan armoa, että hän jäi henkiin. Minä itse jouduin saman tien lähtemään poliisien mukana laitokselle. Ollessani kolmatta päivää pidätettynä Lahden poliisivankilassa, elämäni vihdoinkin sai mullistavan muutoksen. Olin nämä ensimmäiset päiväni siellä 'sellin hämärässä' viettänyt Aku Ankkalehtiä lueskellen ja tupakkaa poltellen, ulkoiluunkaan kun en päässyt, koska veriset vaatteeni olivat tutkijalla. Tuli sitten tämä kolmas päiväni poliisivankilassa, joka oli samalla ensimmäinen pakkokeino- eli vangitsemispäiväni. Lukemiset oli loppu ja karu totuus rupesi paljastumaan. Jäin odottelemaan vangitsemisen jälkeen siirtoa isompiin taloihin ja muistot huumeiden ja viinojen hallitsemasta kesästä painoivat päälle. Minulla oli toki suht kova lääkitys sielä poliisivankilassa, mutta siitä huolimatta tuntui, että nyt loppuu järki ja seinät kaatuu päälleni.

Luin erään hengellisen kirjan; Tapio Nousiaisen 'Yksi ainoa elämä' -kirjan, jonka en edes tiennyt olevan hengellisen. Tarkoitukseni oli lukaista kirjaa 'aikani kuluksi', mutta miltei ensimmäisiltä lehdiltä Herra Jeesus Kristus hyppäsi sydämeeni ja 'maailman kovin jätkä' (jota olin olevinani omasta mielestäni) sai nöyrtyä ja itkeä itkunsa siinä sellin lattialla. Koin hyvinkin selkeästi, että nyt se elämä vihdoin muuttui. Toki tulihan niitä aineita sielä vankilassa vielä joitain kertoja kokeiltua, mutta suurimman osan ajasta olin kuitenkin selvin päin. Pari vuotta lusittuani tuomio oli ohi ja matkani siviiliin alkoi. Vapautumispäiväni oli 24.7.2000 ja jo saman päivän aikana olin Lahden KAN-kontaktikodilla asiakkaana. KAN on lyhenne sanoista Kristillinen
Alkoholisti- ja Narkomaanityö ry. Suuntauduin Lahden kontaktikodilta Savonrannan hoitokotiin ja sieltä sitten edelleen Pyhänsivun jatkohoitokotiin Muhokselle.

Muhoksella ollessani vapauduin myöskin elämääni 17 vuotta suuresti riivanneesta peliriippuvuudestani. Tämä tapahtui, kun rukoilimme sielunhoitajani
kanssa YHDEN RUKOUKSEN ko. asian edestä ja tämän jälkeen en juurikaan ole pelannut. Ennen piti jopa käydä varkaissa, että sai rahaa pelaamiseen, nyt ei ole enää tarvinnut kärsiä tästäkään kahleesta.

Rikollinen elämäntapani vaihtui parempaan. Ei enää tarvitse varastaa, vaan osaa jo tulla toimeen vähemmälläkin. Huumeet ja viina ovat taakse jääneitä, kiitos Jeesukselle. Tupakka ilmestyi huuleeni ollessani 11 vuoden ikäinen, mutta tämäkin riippuvuus lähti, kun sen antoi Herran huomaan. Tupakan kanssa kävinkin kovimmat ja raskaimmat taisteluni. Olimme sitten lähdössä viime toukokuulla Joosua-aktiokoulutukseen Keuruulle ja odottelimme Korson helluntaiseurakunnan pihalla kuskiamme Mika N. saapuvaksi. Siinä odotellessamme sanoin kahdelle Joosuaveljelle, Harri T:lle ja Samuel S:lle, että tulkaa rukoilemaan puolestani, että pääsisin eroon tupakasta. TÄMÄN RUKOUKSEN JÄLKEEN EN OLE TUPAKAN TUPAKKAA ENÄÄ POLTTANUT!!

Tää juttu on muuten pikkusen jo ehtinyt sikäli 'vanhentua', sillä tää teksti on 'jo pari vuotta vanha' ja tämän jälkeen on ehtinyt tapahtua aika tavalla; yksi epäonnistunut avioliitto, jolloin asuin ex-aviopuolisoni kanssa Keuruulla. Siihen sisältyy toki tavattoman upeita ja ihaniakin päiviä, mutta toisaalta myös erittäin paljon tuskaa. Me retkahdettiin vaimoni kanssa kaikkeen menneeseen. Tuli kuvaan alkoholi, pillerit ja huumeet, sillä meidän molempien tausta on se sama, eli tokikin olemme molemmat uudestisyntyneitä uskossa olevia ihmisiä, mutta meillä molemmilla on vaikea huumemenneisyys.

Mua mm. puukotettiin kerran meidän yhteisessä asunnossamme. Sain 8.5 cm leipäveistä vasemman kainalon alta sisään. Onneksi se ei ollut mora, vaan pitkä leipäveitsi, sillä moran tapainen 'kova puukko' olisi mennyt läpi ja vienyt henkeni, mutta tää leipäveitsi osui kylkiluuhun ja kääntyi siitä alaspäin, mennen vain ihonalaiskudoksessa alaspäin. Keuhkopussiin tuli pieni reikä, joka 'ei haitannut tahtia sen enempää'. Olin vain yhden yön Jyväskylän sairaalassa ja sitten pääsin takaisin kotiin.

Olin tällöin helluntaiherätyksen raamattuopistossa, Isossa Kirjassa, opiskelemassa peruskurssilla, mutta lääkäri määräsi minulle 28 vrk sairauslomaa ja tämän vuoksi lopetin sen kurssin, sillä se olisi kestänyt kaiken kaikkiaan vain 3.5 kk, joten on ilmi selvää, että olisin jäänyt opinnoissani oleellisesti jälkeen.

En ehtinyt kunnolla edes toipua tuosta tragediasta, vaan mua yritettiin puukottaa erään miehen toimesta heti seur. kuussa. Sain kuitenkin puhutuksi itseni tästä hommasta lipevällä kielelläni ulos ja pakenimme vaimoni kanssa pohjois-pohjanmaalle, Reisjärvelle, anoppini luokse, jossa asuimme pari viikkoa, jonka jälkeen ajattelimme ottaa vähän etäisyyttä, sillä koko syksy oli mennyt sillä lailla, että tarvitsimme molemmat vähän 'tilaa ajatella asioita'. Sillä reisulla, kun eteläiseen Suomeen suuntauduin, laitoin eropaperit vetämään. Emme olleet naimisissa, kuin pari-kolme kuukautta. Hätäiltiin... Talven 2003 opiskelin Hankoniemen kristillessä opistossa Santalassa seurakuntalinjalla. Koulu päättyi 16.5.2003 ja jo samana päivänä olin Jyväskylässä, tai tarkemmin sanottuna Laukaan Kuusassa sijaitsevassa Jyväsakylän katulähetyksen itsenäistymiskeskus Tessio Backassa, jossa asuin koko kesän 2003. Olin siellä vuoden loppuun saakka vapaaehtoisvalvojana ja nyt vuoden 2004 alussa siirryin työelämävalmennukseen Jyväskylään katulähetyksen varastolle. Parin viikon päästä olisi jälleen siirto toisiin tehtäviin. Helmikuun alusta aloitan vuoden mittaisen valvojan työn eräässä katulähetyksen
puolimatkankodissa Jyväskylässä.

Herra on Hyvä, Halleluja!!!

Kiitos Herra Jeesus!!.

- Vekku -


Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy