Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 22:01  
 Taustamusiikkia


Kotisatama - kristillisen kasvun portaali.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Vuosisadan rakkauskertomus

Englannissa eli prinssi ja hän rakastui amerikkalaiseen naimisissa olevaan naiseen. Hänen isänsä kuoli ja hänestä tuli kuningas. Hän ei halunnut luopua rakkaudestaan tätä jo nyt eronnutta naista kohtaan vaan luopui sen takia kruunustaan ja maastaan. Voiko olla suurempaa rakkautta kuin tämä. He elivät elämänsä yhdessä onnellisina loppuun saakka, maanpaossa.

Tähän voin vastata, että kyllä voi olla. Jumala, Taivaan Isä ja Kuningas rakasti minua vähäisintä niin paljon, että lahjoitti elämän. Hän on Kuningas ja Hänen Valtakuntansa pysyy nyt ja iänkaikkisesti.

Se, että Hän rakasti minua, ei tarkoita, että olisin päässyt helpolla Hänen kanssaan.  Minulta leikattiin lokakuussa 2000 rinta- ja imusolmukkeet rintasyövän vuoksi. Herra lupasi parantaa minut nopealla tahdilla ja totisesti Hän myös täytti sen minkä lupasikin.

Joulukuussa sain ensimmäisen sytostaalltihoidon ja etukäteen sanottiin, että hiukset lähtevät ja lähtivät myös tukkoina, uudenvuodenaattona. Pahoinvointia lievitti siihen annetut voimakkaat lääkkeet ja lepo. Kesti toipua 8 vuorokautta ja olin taas kohtalaisessa kunnossa. Tammikuussa oli muutto edessä. Olimme saaneet paremman asunnon hissitalosta, että jaksaisin pitää sitä kunnossa ja liikkua. Lapset ja ystävät muuttivat tavarani ja he myös alustavasti siivosivat meillä kun minulla ei siihen ollut voimia. Asunto on tilava ja valoisa siitä kiitos Herralle. Olin juuri ennen muuttoa saanut toisen sytostaattini ja sivuvaikutuksena sain märkäruven nenääni ja se uhkasi jo silmääni, mutta saatiin lääkkeillä kuriin. Sama rutiini jatkui. Pahoinvointilääkkeet ja 8
päivää sänkypotilaana voimia keräillen. Kuitenkin minulla oli ihana rauha sydämessäni ja varmuus, olen terve. Kolmannella sytostaattikerralla sanoinkin hoitajalle, että " käyn täällä vain siksi, etteivät lääkärit vielä tiedä minun parantuneen". Minulla oli uskollinen ystävä, joka kulki mukanani ja kuskasi minua hoitoihin. Tämän hoitokerran seurauksena sain hiivatulehduksen. Joka taipeesta tuli hiiva ulos ja siihen oli syötävä lääkkeet. Sain helmikuussa vielä neljännen sytöstaattihoitoni ja sitten ne loppuivat. Olin kalju ja valju, mutta kummasti kunto koheni hoitojen jälkeen. Koko aikana en pelännyt mitään. Kuljinhan Jeesus mukanani koko ajan.

Helmikuussa sattui hassu juttu. Menin Alppilan kirkkoon Seppo Juntusen iltaan ylistämään ja kiittämään Jumalaa paranemisestani. Pääsin ensimmäisenä rukoiltavaksi ja kun ihminen on turhamainen niin minäkin olin laittanut peruukin päähäni peittämään kaljuani. Juntunen rukoili ja minä vajosin kuin keitetty spagetti kasaan ja pötkötin siinä lattialla. Joopa joo, peruukki oli silmillä ja minä leijailin kuten moni tietää jos on kokenut tämän kaatumistapahtuman. Olo oli ihan hyvä, mutta häiriötekijäksi alkoi muodostua se, miten saada peruukki päähän, huomaamatta? Siinä minä sitä sitten yritin nykiä kutakuinkin peruslukemille ja hilpeänä jo ajattelin muitten ilmeitä. En uskaltanut katsoa ketään kun pelkäsin alkavani hysteerisesti nauramaan. Siihen jäi sitten sen peruukin käyttö. Huivi on parempi keksintö.

Koko tämän ajan minun puolestani oli rukoiltu ja sen kyllä tunsi ja huomasi. Rukous kantoi ja rauha säilyi. Jumalahan rakasti minua, miksi siis huolehtimaan.

Maaliskuussa tehtiin Syöpäpoliklinikalla tutkimuksia. Maksa- ja keuhkot kunnossa, luusto kunnossa ja verikokeetkin kohtalaisia. Suunniteltiin jatkotoimenpiteitä.  Päätettiin, että annetaan 28 kertaa sädehoitoja. Hoidot ovat helppoja, senkun makaa vaan, mutta ne annettiin joka arkipäivä ja se päivittäinen ravaaminen oli työläin osa koko hommasta. Onneksi minulla oli tuo kuskini. Siitäkin suuri kiitos Jumalalle.

Kesäksi oli kaikki hoitotoimenpiteet ohi ja kokeet vasta vuoden päästä.  Tukkakin kasvoi hiljalleen elämä oli riemua täynnä.

Olen miettinyt tätä aikaa ja koen, että se antoi minulle paljon vaikka myös koetteli, lähinnä uskoani joka ei kuitenkaan horjunut. Missään vaiheessa en ole kokenut, että tämä sairauteni olisi ollut rangaistus jostakin vaan yksi suuri rakkauden osoitus.  Sanoohan Saarijärven Paavokin: Herra otti, Herra antoi, kiitetty olkoon Herra! Herra otti terveyteni, enkä pelännyt vaan luotin Häneen. Herra antoi terveyteni takaisin, olin ollut luottamuksen arvoinen. Kiitetty olkoon Herra, rakastettuni. Tämä suuri uskoni parantumiseen auttoi myös perhettäni. Heille oli helpotus nähdä kuinka rauhallinen ja iloinen olin. Se poisti myös heidän pelkoaan.

Lokakuussa 2001 olin kokeissa ja kaikki ihan hyvin. Missään ei näkynyt mitään hälyttävää. Nyt syksyllä 2002 sama tulos. Kaikki kokeet hyviä. Kaikki kuvat puhtaita. Kiitetty olkoon Herra.

Kuten alun rakastavaiset, minäkin saan elää rakastamani Jumalan kanssa elämäni loppuun saakka. Hän on todellinen Kuningas jonka valta on iankaikkista. Kun minun aikani joskus täällä täyttyy niin saan olla onnellinen. Menenhän häihin ja minulla on puhdistettu hääpuku ja kultainen kruunu, jota saan kantaa. Siellä taivaan juhlissa hiukseni ovat pitkät kauniit ja kuten kaikki morsiamet minäkin olen kaunis, Yljän silmissä.

Suurella kiitoksella ja ylistyksellä.

- Pirjo -



Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy