Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 22:02  
 Taustamusiikkia


Maailman meriltä voit turvallisesti palata kotisatamaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Todistus!

Lukiessani toisten todistuksia uskoontulosta ajattelin, että minäkin haluaisin todistaa Jumalan hyvyydestä.

Olin aina kiinnostunut uskonasioista ja varsinkin rippikoulussa tuli kuunneltua tarkkaan kaikki asiat. Mutta silloin piti olla niinkuin muut, en uskaltanut olla erilainen muista nuorista, oli tärkeämpää olla samanlainen ja "kuulua isoon ryhmään".

Sitten tuli kokeiltua kaikki se teini-ikäinen kaupungilla käynti perjantaisin, sekä tupakan ja alkoholin kokeilu. Olin aina ollut hyvin kiltti ja kuuliainen ja onneksi en sen pahemmin jäänyt kiinni mihinkään noista kokeiluista.

16-vuotiaana lähdin Kanadaan kesäksi sukulaisten luo.Sille matkalle sitten jäinkin, kun menin naimisiin 22-vuotiaan pikkuserkkuni kanssa.

Olimme naimisissa 12 vuotta. Tuli käytyä monta hyvää päivää ja monta taisteluakin ja sainhan liitosta 3 ihanaa lasta. Noin vuosi ennen kotoa poismuuttamista aloin käydä paikallisessa kirkossa, mieheni ei koskaan halunnut lähteä mukaan. Kirkossa pastori toimi myos avioliitto neuvojana. Hänenkään luokse mieheni ei lähtenyt.Mieheni mukaan meillä ei kuulemma ollut mitään ongelmia. Aika usein olen miettinyt, miten me ihmiset mielummin hautaamme päämme hiekkaan piiloon, ennenkuin näemme itsessämme mitään muuttumisen  aihetta. Kertakaikkiaan uskottelemme itsellemme, että kaikki on hyvin ja minähän nyt olen vaan tälläinen. Itse olen tehnyt näin monet kerrat!

Yksin lapsien kanssa asuessani, pyysin Jumalalta apua monet kerrat. Olin yksinäinen ja kaikki ne yhteiset täällä olevat sukulaiset olivat tässä eroasiassa tietysti "mieheni puolella" Onneksi yksi hyvä suomalainen ystävä joka oli tuntenut minut jo Kanadaan tullessani ja vienyt minut kerran helluntai-kirkkoonkin, oli rukoillut minun pelastumiseni puolesta jo yli 10 vuotta. Rukoillessani Jumalalta apua olin valitettavasti vaan tottunut tämmöiseen kaavaan, että:  rukoilen.Hän auttaa.pistän Herran taas syrjään kuin kaupan hyllylle ja "otan taas kun tarvitsen"


Vuosi 1999.Paljon oli elämässäni muuttunut. Olin asunut Kenin kanssa jo yli vuoden yhdessä lasteni kanssa.

Ken tuli uskoon hänen työkavereitten välityksellä. Nämä innokkaat nicaragualaiset uskovaiset miehet julistivat Jeesuksen armoa ja  syntien anteeksiantamusta Kenille puoliksi englanniksi ja puoliksi espanjaksi kahvi - ja lounas tunnilla.

Parin viikon jälkeen Ken otti Jeesuksen vastaan.Hän oli italialaisena katolisena väittänyt vastaan joistakin asioista mutta lopulta sielunvihollisen "peitevaate" oli valahtanut hänen silmiltään pois.

Ken alkoi julistamaan minulle heti. Apua. Minä yritin selitellä hänelle kasteestani ja rippikoulun käynnistäni. Ei tepsinyt. Sitten kerroin ,että "en minä ole ketään tappanut tai ollut niin paha.minähän olen aina ollut aika kiltti ja auttavainen tyttö" Luotin omaan "hyvyyteeni "aika paljon.

Luulin,että jotenkin Jumala punnitsee vaa'assa meidän hyvät teot yhdellä puolen ja pahat toisella puolen. Kyllä minulla varmasti olisi enemman hyviä tekoja. En ymmärtänyt, että tämänlainen ajattelu vie helvettiin. En älynnyt, että tulisin olemaan YKSIN Jumalan edessä tuomiolla vastaamassa teoistani.

Ja minun tekojani  ei verrattaisi toisiin ihmisiin vaan itse Jeesukseen!

Kaikki ihmiset häviävät tämän, koska jokainen on jotain syntiä tehnyt, vaikkapa kertoneet vain yhden pienen valheen tai puolitotuuden.

Monet uskovat, että jos joudut helvettiin se kestää vain vähän aikaa tai he voivat olla siellä kaveriensa kanssa. Raamattu sanoo, että siellä kärsitään kauheasti iäisyys, YKSIN, täysin ilman valoa tai Jumalan rakkautta.

Silkalla maalaisjärjellä ajattelin, että hei, tahdonko elää ihanassa Taivaassa iankaikkisesti vai haluanko jättää tämän asian auki ja luottaa hyvyyteeni ja joutua helvettiin.

Mieheni oli tuonut minulle kirjasen, jossa puhuttiin uudestisyntymisestä. Ensimmäistä kertaa sain rauhassa lukea illalla ennen nukkumaan menoa, Kenin ei siis tarvinnut enää tuputtaa minulle mitään, hän oli julistanut Sanaa minulle kahden viikon ajan!!! Johanneksen evankeliumin koko kolmas luku kuulusteli sisimpääni.

Mielessäni oli vaaka.mutta ei"hyvät ja pahat teot-vaaka" vaan Taivas vai helvetti? Rationaalisena ihmisenä tein järkevän valinnan. En ollut ahdistuksessa, en sairas tai minkään kauheuden kahleissa. Ymmärsin olevani syntinen, vaikka elämässani oli kaikki ulkoapuolin hyvin! Kirjan lopussa oli syntisen rukous.hiljaa yksinäni toistin rukouksen.

Aamu valkeni ihan toisella tavalla! Ihmeellistä.Tunsin oloni kevyeksi ja niin rauhalliseksi kuin kaikki vanha kuona olisi huuhdottu pois. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin olevani tarpeellinen,rakastettu ja hyväksytty. Minun ei enää tarvinnut rehkiä ja toivoa toisten ihmisten  hyväksymistä, en tarvinnut sitä enää, koska Jumala otti minut vastaan ihan tälläisenä kuin olen. Sydämessäni oli rauha. Minun elämässäni oli tarkoitus.

Se tarkoitus on elää Jeesukselle, tehdä Hänen työtänsä maan päällä, mitä Hän minut kutsuukin tekemään.

Olemme Kenin kanssa nyt olleet kolme vuotta uskossa.Olemme molemmat saaneet täyttyä Pyhällä Hengellä. Menimme naimisiin heti uskoontuloni jälkeen. Ken soittaa kitaraa ja me molemmat laulamme ylistysryhmässä englanninkielisessä karismaattisessa kirkossa.Vaikeissa ajoissa olemme pitäneet silmämme Jeesuksessa emmekä muissa ihmisissä tai maailman menoissa.Lapsemme käyvät kristillistä koulua ja opetamme heille Raamattua kotona.

Voi mitä iestä kannoinkaan selässäni kaikki nämä vuodet ennenkuin löysin Jeesuksen!

Lopuksi haluaisin kehoittaa juuri sinua ystävä, joka et vielä tunne Jeesusta ja Pyhä Henki on puhunut sinun sydämeesi todistukseni kautta, että Heprealaiskirje 4:7 sanoo "Tänä päivänä jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne."

Hän tuo sydämeesi sen rauhan mitä minä ja moni muu etsi maailmasta.

"Rauhan Minä jätän teille: Minun rauhani - sen Minä annan teille. En Minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö", Joh. 14:27.

Minä olin niin uupunut ja tunsin oloni toivottomaksi muuttamaan mitään,mutta nyt sisimmässäni tiedän, että Matt. 11:28-30 on totta:

"Tulkaa Minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin Minä annan teille levon.

Ottakaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, silla Minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te loydätte levon sielullenne. Sillä Minun ikeeni on sovelias ja Minun kuormani keveä.
"

Taivaan Isän siunausta!

- Sirkku Parolin -


Voit lähettää kirjoittajalle sähköpostia.

Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy