Kotisatama.net Pe 20.10.2017 klo 17:03  
 Taustamusiikkia


Kotisatama ei jäädy talvellakaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Todistus Jumalan hyvyydestä

Rakkaat kuulijani on valtava ilo katsella, kuinka runsaslukuisasti, olette tulleet tänne meidän, kauniiseen kirkkoomme. Olisipa aina rukous illoissa, näin paljon kuulijoita. Ensiksi tahdon sanoa, etten ole mikään puhujatyyppi, mutta koettakaa jaksaa kuunnella sanomani. Joku kenties ihmettelee, että minunhan olisi pitänyt olla, kalastamassa ääniä kunnallisvaaleissa, niin kuin  ennenkin, eikä tässä ja nyt.

Niin ihmettelen minä itsekin. Oltuani noin 20 v. kunnallisessa päätöksenteossa, oli aika vaikea luopua ehdokkaaksi asettumisesta. Kävin monet rukoukset ja pyynnöt Jumalan puoleen, ennen kuin sain vastauksen. Tie, jolle olet lähtenyt on sinun tiesi.
    
Olenhan minä nytkin kalastamassa, mutta sieluja Jeesukselle! Aloitan elämän
tarinani. Kerron ensin nuoruudestani, sitten siitä elämästä, kun maailma vei
mennessään. Sitten sairaala olostani, missä Jumala alkoi puhutella minua?
Ja lopuksi tämänhetkisestä, tilastani. Olen lähtöisin 6- lapsisesta työläisperheestä ja olen toiseksi nuorin. Äitini oli syvästi uskovainen, hän kasvatti meitä lapsia uskossa ja rakkaudessa. Muutettuamme vuonna – 47 Kokkolasta Suolahteen isäni alkoi juoda ja olla pois kotoa. Eikä ollut kauan, kun hän lähti ja jätti 4 alaikäistä lasta äitini huolettavaksi.

Moni kuulijoistani tietää, miten vaikeaa oli silloin yksinhuoltaja äidin, tulla toimeen 4 alaikäisen lapsen kanssa., tehdastyöläisen palkalla. Silloin oli  häpeä mennä "sossuun" pyytämään apua. Elimme henkisesti rikasta, mutta aineellisesti köyhää elämää. Joten tiedän, mitä on ollut olla köyhä 50-luvulla? Äitini jaksoi kuitenkin viedä meitä eteenpäin, rukoillen ja Jumalaan
uskoen. Ja ihme kyllä, ruokaa oli aina päivittäin, vaikka valikoima ei ollut kovin vaihteleva.

Elin lapsuus uskossa 15- v asti, jolloin lopetettuani koulun, pääsin tietysti sahalle töihin. Samalla alkoi maailman houkutukset kiehtoa, nuorta poikaa.
Kuvioihin tuli tupakka alkoholi ja tietysti, myös tytöt. Vietin nuoruudessani aika alkoholipitoista elämää, join viikonloppuisin ja joskus viikollakin.

Muistan hyvin, kuinka äitini valvoi öisin ja odotti, että kaikki lapset oli tullut kotiin. Sillä hänellä oli suuri huoli, meistä lapsista. Usein yöllä kotiin tullessani, näin kuinka äitini istui kädet ristissä, rukoillen puolestani. Elämäni jatkui entiseen malliin, mutta usein menin äitini kaulaan, pyytämään syntiäni anteeksi ja itkin omaa heikkouttani. Tunsin silloin, kuinka ihanan ja rauhallisen, olon sain.

Minulla oli monta hyvää suhdetta, tyttöjen kanssa, mutta kaikki kaatuivat, kuningas alkoholiin. Viimein tuli miettimisen aika. Minähän vajoan kohta katuojaan, jos vielä tällaista elämää jatkan. Sitten tapasin samalta työmaalta, tulevan vaimoni ja se oli minun pelastukseni silloin.

Menimme vuonna – 68 avioliittoon ja v. 69 syntyi, ihana tyttäremme. Ja nyt olen saanut olla 4 ja 2 v rakkaitten tyttöjen pappa. Josta kiitos Jumalalle! Muutimme v. 71 asumaan Heinolaan, menin silloiselle Tampellalle töihin. Olin silloin 30. v ja kaikesta kiinnostunut, nuori mies. Minua pyydettiin AY- toimintaan mukaan ja lähdin mielenkiinnosta, kokeilemaan. Sain paljon luottamus tehtäviä ja se vei myös mukaan, kunnallispolitiikkaan, missä olin 20 v. Tästä alkoikin minun kova koettelemusten, taival. Minua pyydettiin kaikkeen mahdolliseen mukaan, enkä voinut sanoa Ei. Koska luulin olevani ( korvaamaton mies ). Pian elämäni meni siihen tilanteeseen, että kaikki viikonloput oli jatkuvaa kokouksissa istumista. Se ei jäänyt viikonloppuihin, vaan kokouksia oli jopa 4 iltana viikollakin ja kaikki retket, siihen päälle. Se oli yhtä paidan vaihtamista. Kenen avioliitto, tällaista kestää?

Vaimoni sanoi usein että, mikä sinut pysäyttää? Onko se pyörätuoli, vai mikä? Etkö sinä huomaa, mihin meidän avioliittomme luisuu? Tämä oli vaimoni hätähuuto
avioliittomme puolesta, aivan oikeutetusti. Rakensimme omakotitalon , mikä
valmistui v. 83? Tällöin avioliittomme joutui kovalle koetukselle, kun rakensimme sen 6 kk aikana, töitten lomassa ja se oli molemmille, hermoja raastavaa aikaa.

Minulla oli jatkuvasti paha olla, enkä halunnut kuulla, kun vaimo jatkuvasti huomautti, minun menemisistäni. Aloin naukkailemaan salaa kotona ja pulloja
alkoi löytyä, sieltä ja täältä en saanut omalletunnolle rauhaa mistään. Perhe elämäni kärsi kokoajan. Minun täytyy kiittää vaimoani, siitä  pitkämielisyydestä, mitä hän on minua kohtaan osoittanut ja jaksanut odottaa. Kuitenkin vaikka elin tällaista elämää, niin rukoilin joka aamu ja ilta. Olinhan oppinut sen jo pienestä pitäen.

Usein yöllä kotiin tullessani, joltain tutustumisretkeltäni. Itkin ja huusin Jumalan puoleen, pelasta minut! Tämä tie mitä kuljen, ei ole minun tieni ja minä, en yksin jaksa. Mieleeni tulee Job 30:20-21: "Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua. Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan rajusti sinun kätesi minua ravistelee."

Mutta pian alkaa tapahtua ja Herra vastaa, rajulla tavalla v. 96 minulla havaittiin välilevytyrä, ja halvaantumisen vaara oli olemassa. Se leikattiin kiireellisenä, kahteen kertaan. Sitten oli polvien vuoro ne leikattiin molemmat, kahteen kertaan. Nämä kaikki oli vasta puhuttelun alkua, mutta minä, en vielä nöyrtynyt, vaan jatkoin entistä tahtiani. Tosin hyvin runneltuna. Herra ei kuitenkaan jättänyt työtään kesken, vaan jatkoi tehtäväänsä minun suhteen.

Niin kuin oli syntymästäni päättänyt. Aloin jälleen oireilla enteilevästi ja minut määrättiin tähystykseen. Tähystys suoritettiin 11. 9 – 98 ja lääkäri näytti ja sanoi, tuossa se on, peräsuoli syöpä. Silloin maailma romahti altani ja putosin tyhjän päälle, purskahdin itkuun sillä se oli kova paikka (ns. menevälle miehelle).

Minut leikattiin P–H keskussairaalassa 22. 10- 98. Maatessani aikani sairaalassa pääsin kotiin, eräänä perjantaina tietenkin olin iloinen siitä. Mutta ilo ei ollut, kovin pitkäaikainen, sillä sunnuntaina kuume nousi 39 ja verta tuli ulostuksessa.

Maanantaina jouduin takaisin P-H:seen. Olin siellä 10 päivää lähes 40 asteen
kuumeessa. Jokainen voi mielessään kuvitella, kuinka heikot voimani olivat, kun
sellainen leikkaus oli alla. Rukoilin jatkuvasti Jumalaa ja luin salaa Raamattua
aina sen jälkeen, kun yökkö oli käynyt kierroksella. Sain Jumalalta ilmoituksen
että, et kuole tähän leikkaukseen. Kiitin ja ylistin Jumalaa, sillä uskoin siihen sanomaan, jonka olin saanut. Silloin 10. 11 minulla oli 40,2 astetta kuumetta, kun saatana tuli ilkkumaan korvaani. Nyt sinä kuolet, nyt sinä kuolet. Minä sanoin: mene pois saatana Jeesuksen nimessä ja veressä, minä en kuole tähän leikkaukseen. Sanoin sen kolme kertaa ja sen jälkeen, menetin tajuntani. Minut vietiin tunnin päästä leikkaukseen. Minun leikkausta oli seuraamassa parhaat asiantuntijat, ylilääkäriä myöten. Näin minulle jälkeenpäin kerrottiin. Sitten kun heräsin tarkkailussa ja jaksoin puhua. Kysyin lääkäriltä, onko kaikki hyvin? Hän sanoi, kaikki on hyvin. Silloin sanoin, kiitos Jumalalle! Nuori lääkäri katsoi vähän ihmeissään ja hän ilmeisesti tiesi, miten vakava tilanteeni on. Seuraavana päivänä päästessäni osastolle, riitti poskelle taputtajia ja ihmettelijöitä ylilääkäriä myöten. Ja hän sanoi, kyllä olette kovakuntoinen mies. Kuumeilu sen kun jatkui antibiootteja vaihdettiin, että kuume saataisi laskemaan. Sai talon kovinta ”roppia” suuni ja kieleni paloivat rakkuloille ja kieleni meni aivan vihreäksi. Valitin ylilääkärille, kun hän oli kierroksella ja hän sanoi, että minulla on paha sieni ja että lopetetaan antibiootti kuuri.

Eräänä iltana tuli eräs, arvostamani kirurgi keskustelemaan kanssani. Hän kysyi minulta, kuinka kauan minulla on ollut näin kova kuume? Sanoin, että 10 päivää. Hän ihmetteli ja sanoi, että kyllä olette ihme mies, kestämään. Teiltä oli ompeleet ratkenneet ja ulosteet oli ollut koko ajan vatsakalvolla ja se ei ole ollut, mikään leikinasia se on ollut, kova paikka. Hän sanoi, että nyt ei auta muu, kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa, että jokin lääke tehoaa ja kuume laskisi. Muuten on katastrofin paikka. Silloin tuli mieleeni Jer. 29:11-13. "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten sanoo Herra. Minun
ajatukseni ovat rauhan, eivät tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, te löydätte minut. Koko sydämestänne te minua etsitte.
"

Pääsin 27.11. pois sairaalasta ja ette voi kuvitella, miten elämän arvot, olivat
muuttuneet ja minut oli täysin riisuttu. Koti ja oma sänky oli todella, rakkaat. Palaan vielä hetkeksi sairaalaan ja mitä minulle siellä tapahtui? Sillä Jumala alkoi tehdä työtään minussa jo siellä sairaalassa. Jouduin potilashuoneeseen, jossa oli  viereisellä vuoteella 36 v Jouni 4 alaikäisen, lapsen isä. Hän tuntui olevan vähän, kovis tyyppi, sillä hän äksyili avovaimolleen ja vanhemmilleen. Kivutkin saattoivat tehdä hänet ärtyiseksi, en tiedä.

Eräänä aamuna lääkärin tullessa normaalille kierrokselle. Hän pysähtyi Jounin sängynpäähän, oli hetken hiljaa ja sanoi. Teillä on rajua laatua oleva syöpä ja se on levinnyt joka paikkaan ja emme voi tehdä muuta, kuin laittaa kipu
laastaria. Se on kova lausunta, kenen kohdalla tahansa (minulle tuli heti mieleen ajatus, kun me kaikki olemme viimeisellä tuomiolla ja portti edessämme suljetaan).

Kun lääkäri oli lähtenyt, ojensin käteni Jounille. Puristimme käsiämme ja sanoin
osanottoni. En osannut muuta sanoa, sillä en vielä ollut uskossa. Tämä karski ystävä purskahti, itkuun ja niin me itkimme molemmat. Oli tosi kysymyksessä. Muutaman päivän päästä, hän alkoi muuttua keltaiseksi ja hänet siirrettiin, saatto huoneeseen.

Kun Jounia vietiin, hänen äitinsä ja isänsä olivat mukana ja vilkutimme toisillemme toivotin hänelle hyvää loppumatkaa. Sen jälkeen Jumala alkoi puhutella minua. Sain viestin, en tiedä mistä ? Sinun pitää mennä tapaamaan Jounia. Kävin useana iltana hänen oven takana, mutta siellä oli aina vieraita. Jumala ei kuitenkaan, antanut periksi, vaan kävelytti jatkuvasti Jounin oven takana.

Eräänä iltana näin Jounin avovaimon ja hän sanoi minulle: tule tänä iltana klo: 21.00 jälkeen, kun lapset ovat lähteneet. Menin sovittuna aikana huoneeseen, siellä oli Jounin avovaimo ja Jounin äiti. Menin sanaakaan sanomatta Jounin vuoteen viereen, katsoin kuinka hän korisi, tietämättä mitään. Vai kuuliko hän? Jumala yksin tietää. Tein ristin merkin Jounin päällä ja sanoin: Isä anna Jounille kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovinto veressä. Omaiset seurasivat ja itkivät, minun tekoani.Tuntematon ystävä. Sanoin omaisille hyvää yötä ja lähdin huoneeseeni. Ette voi uskoa, miten ihana olo minulla oli. Kun menin huoneeseeni, olin aivan hämillään, ja kiitin Jumalaa ja kyyneleet valuivat vuolaana.

Mitä minä olin tehnyt, syntinen ihminen? Aamulla klo; 4.00 aikoihin Jouni oli päässyt pois. Rakkaat kuulijani, tässä näette Jumalan suunnattoman voiman Hän tekee , mitä päättää. Sinä itse olet voimaton, kun Pyhä Henki vie sinua. Tämä oli ensimmäinen teko, minkä Jumala teki kauttani ja olen saanut sen jälkeen olla Hänen työvälineenään. Ja siitä suuri kiitos Herralle. Päästyäni pois sairaalasta ja tultuani kotiin, kyllä koti tuntui rakkaalle ja elämän arvot, olivat muuttuneet.

Minua alettiin hioa, kuin saviruukkua. Kaikki ennen, niin tärkeät asiat olivat muuttuneet vähäpätöisiksi ja säröjä alettiin pikkuhiljaa hiomaan. Alkuvuodesta menin erään uskonveljen luokse, ripittäydyin hänelle ja lupasin antaa elämäni Jeesukselle. Rakkaat kuulijani, minun elämästäni ja uudistumisestani tulee mieleen se. Miten Hyvä Paimen, kaitsee laumaansa ja eräs lammas, lähtee etsimään vihreämpää ruohoa kauempaa. Paimen kutsuu, lammas kuulee kutsun, mutta jatkaa yhä kauemmaksi, jolloin paimenen ääni heikkenee ja lopulta, ei kuulu lainkaan. Miten sitten käy? Tämä lammas joutuu petojen raadeltavaksi, sitten vasta hän raahautuu uupuneena kohti paimenta. Paimen ottaa hänet avosylin vastaan ja hoitaa hänet. Sinäkin kuulijani, joka olet kuullut kutsun,
mutta et tottele sitä, niin kehotan ottamaan kutsun vastaan, ettei sinun tarvitsisi kokea sitä.

Mitä minä olen saanut kokea? Voin sen sanoa, että elämäni on nyt ollut paljon ihanampaa, kuin ennen. Luen jatkuvasti Jumalan sanaa sekä käyn hengellisissä tilaisuuksissa, niin paljon kuin on mahdollista. Olen saanut paljon uusia ystäviä, näitten tilaisuuksien myötä. Uskovan elämä on aika vaihtelevaa ainakin näin alkuvaiheessa. Olen myös huomannut, ettei se ole kovin helppoa. Huomaan usein, kun olen omalla kirkastus vuorellani, kiittämässä ja rukoilemassa Jumalaa. Niin hetkessä minut pudotetaan alas laaksoon, mutta minä olen kiittänyt
ja ylistänyt, siellä laaksossakin. Sillä meidän uskoamme koetellaan jatkuvasti. Kun selviän siitä tilanteesta voittajana, niin minulla on hyvä olo jälleen. Saatana väijyy jatkuvasti ja koettaa iskeä heikkoon kohtaan. Niinhän Jeesuskin vei opetuslapsensa usein alas laaksoon, rukoilemaan ja kiittämään.

Olen kokenut kuinka ihanaa on kun saa yksin hiljaisuudessa, rukoilla ja kiittää. Tunnen kuinka Pyhä Henki valtaa minut, se on todella, ihana tunne. Silloin en voi muuta, kuin itkeä ja kiittää. Esirukous on myös ihana kokemus, siinä saa pyytää Jumalan johdatusta toisen ihmisen puolesta. Siinä itsekin saa hyvän olon tunteen ja se voima, mikä minut valtaa on kuvailematon. Rukoushan on kahden keskistä keskustelua Jumalan kanssa. Missä Pyhä Henki on läsnä? Rukouksen siivet kantavat meitä, läpi elämämme. Luulen että äitini  esirukoukset, ovat kantaneet minua, tässä elämässäni. Jumala vastaa rukouksiimme, kun siihen uskoo. Joskus vastaus tulee heti joskus myöhemmin. Saan lähes päivittäin kokea, miten Jumala on kuullut rukoukseni.

Aivan pienissäkin asioissa, mutta meidän on opittava ymmärtämään, että tämä on vastaus. Sen ymmärryksen antaa Pyhä Henki, joka myös nuhtelee. Ota ja lue, sanottiin Augustukselle, hän otti luki ja parantui. Jospa meidän aikamme Jumalan lapset kuulisivat, tuon kehottavan äänen. Ota ja lue!

Mitä enemmän syvennnymme Jumalan sanaan, sitä enemmän saamme voimaa
vastustaaksemme kiusauksia. Raamattu on miekka. Mestari itse osoittaa meille, kuinka välttämätön se on taistelussa saatanaa vastaan.  Minulle Raamattu on tullut erittäin tärkeäksi, luen sitä lähes päivittäin ja aina löydän sieltä jotain uutta, uskoa vahvistavaa. Tullessani tänne meidän kauniiseen kirkkoomme, niin alttari taulut puhuttelevat minua joka kerta. Vasemmalla on Jeesuksen sovitustyö, minkä Hän kärsi meidän syntiemme tähden, syyttömänä. Ja oikeanpuoleinen kertoo, kuinka Hän voitti kuoleman ja joka häneen uskoo ei ikinä kuole. Ei ole niin syntistä ihmistä, joka ei saa syntejään anteeksi hänen sovitus verensä kautta, jos hän nöyrtyy ja tekee parannuksen. Kun valmistaudun ehtoolliselle ja kuulen sanat (tulkaa kaikki on valmista) silloin tulee mieleeni. Mikä kärsimys näiden sanojen taakse kätkeytyy?

Olemmepa kuinka hurskaita tahansa, käymme kirkossa ja eri uskonnollisissa
tilaisuuksissa, niin se ei riitä. Sillä oikotietä taivasten valtakuntaan, ei ole. Vain ja ainoastaan Jeesuksen sovitusveren kautta, me sinne pääsemme. Tämä oli se sanoma jonka ystäväni halusin sinulle kertoa. Jos olet kuullut Jeesuksen kolkuttavan ovellesi, niin päästä hänet sisälle, et varmasti kadu. Tässä oli erään tuhlaaja pojan tarina ja miten ihminen voi muuttua, kun Jumala alkaa tehdä työtä hänessä. AMEN

- Erkki-



Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy