Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 21:54  
 Taustamusiikkia


Maailman meriltä voit turvallisesti palata kotisatamaan.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Punainen elämänlankani

On ollut aikoja, jolloin tämä punainen lanka on tuntunut olevan ohut kuin hius. Mutta silloin Jumala onkin ollut paremminkin kuin vertauskuva vahvasta kädestä, joka pitää lujassa otteessaan minun otteeni jo hellitettyä.

Jeesus on Elämä, jota minulla ei olisi ilman Häntä ja toisinpäin...

Miksi sanon näin?

Vaikka olenkin lapsesta asti uskonut Taivaan Isään, elämä ei ole ollut kaikelta suojattua ja vaaleanpunaista. Tämä sivu täyttyisi nopeasti, jos kertoisin kaikista niistä öisistä painajaisista, peloista, jonkun toisen läsnäolon tuntemisesta ja muista yliluonnollisista kokemuksista, joita matkalla on ollut. En edes kokenut ajautuneeni paranormaaleihin asioihin vasten tahtoani. Se oli pitkään minun todellisuuttani, sitä jotakin, joka toi elämään mielenkiintoa ja jännitystä. Miksi sitten tahdoin päästä tästä muka mielenkiintoisesta maailmasta? Tajusin jossain vaiheessa, että ne asiat erottivat minua Jumalasta. Tein tahdon valinnan, kun yhtenä iltana pyysin Häntä ottamaan kaiken sen elämästäni, mikä ei ollut Hänen tahtonsa mukaista, sen, mikä oli esteenä minun ja Jeesuksen välissä. Ihmeellistä oli, kuinka helposti kaikki kävi, mutta kai aika oli kypsä ja Jeesuksen veren voima pimeyden voimia väkevämpi.

Tämä siis noin 9 vuotta sitten. Tänään 23.6.2000 uskon yhä Jumalaan. Nämä yhdeksän vuotta eivät myöskään ole olleet vaaleanpunaisia, vaikka kyllä niitäkin aikoja on ollut, ruusunpunaisia....

Ei ole ollut itsestäänselvää uskoa, luottaa ja rakastaa Jumalaa.

Sitä toivoisi, että Jeesus olisi konkreettisemmin koettavissa ja kuultavissa. Etenkin silloin, kun sietämätön ahdistuksen ja turvattomuuden tunne tunkeutuu sisälle, tai silloin, kun yksinjäämisen pelko kietoo kylmään syliinsä. Silloin uskominen hyvään ja rakastavaan Jumalaan on ollut erityisen vaikeaa, mutta kuitenkin, kaiken keskellä ja jälkeen ei ole mitään tai ketään muuta, jonka puoleen voisi kääntyä.

Joskus ajattelin olisiko sittenkin joku toinen jumala, joka voisi auttaa, se kun tuntui olevan niin vaikeaa omalle Jumalalleni. Olin järkyttynyt, kun tajusin, ettei maailmankaikkeudessa todellakaan ole toista jumalaa, ei ketään johon turvautua (buddhat yms. eivät vakuuttaneet minua). Nyt ymmärrän, että se oli lyhytnäköisyyteni ja pelkoni aiheuttamaa sekavuutta. Ei Jumala ollut minua pettänyt tai jättänyt. Apu tulee lopulta kuitenkin, ei aina silloin, kun sitä itse odottaisi, mutta tulee kuitenkin.

Antaakohan tämä nyt sellaisen kuvan, että Jumala on vain jokin "välttämätön hyve" selvitäkseni tästä elämästä? Se ei kyllä ollut tarkoitukseni... eikä edes totta. On paljon ihania yllätyksiä, joita olen saanut, on Joku, joka rakkaudessaan taluttaa eteenpäin, antaa suunnan elämälle, lohduttaa, johdattaa arkisissa asioissa ja ihmissuhteissakin. Jeesus opettaa myös rakastamaan toisia ihmisiä, Hänen luomaa luontoaan ja toivottavasti oikealla tavalla itseänikin.

En voisi edes kuvitella eläväni ilman Jeesusta.
"Sua tarvitsen enemmän kuin eilen, niin paljon enemmän
kuin koskaan ennen.
Sua tarvitsen, ei sanat riitä kertomaan, kuinka tarvitsen,
Sua tarvitsen.

Sua ilman ei sydän lyö, Sua ilman ei laulu soi,
Sua ilman en elää voi, Sinua tarvitsen.
Ja kun kuljen eteenpäin, mä kuljen Sun vierelläs.
En koskaan tahdo takaisin entistä elämää."

   - Mia-75 -


Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy