Kotisatama.net Ma 23.10.2017 klo 21:57  
 Taustamusiikkia


Kristillinen portaali.

> kotisatama / usko / todistajat / todistaja

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

Rukouspalvelu

Usko

  Todistajat

  Kotisatama Missio

  Kuka on Jeesus?

  Uskon askeleet


Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Etusivu | Edellinen | Seuraava

Takaisin Isän luo

Kotiuduttuani armeijasta 4.2.1992 olin siellä tapahtuneen härnäämisen takia henkisesti niin riekaleina, että aloin uudelleen miettimään elämäni perusteita!

Kaikki alkoi, kun vuonna joskus vuoden 1981 jälkeen annoin ensi kerran elämäni Jeesuksen huomaan. En vielä silloin ymmärtänyt, että uskoa Jeesukseen on pidettävä yllä lukemalla raamattua ja rukoilemalla. Uskoni siis lahosi heti alkuun ja väliaikainen luopuminen eskaloitui yläasteen 7 luokalla.

Sisimpääni jäi kuitenkin tyhjyys, joka ei aluksi haitannut lainkaan. Olipahan aina niin paljon muuta tekemistä. En ole koskaan ollut mikään 'ryyppääjä-rellestäjä' -tyyppi, siksi minusta tulikin nimikristitty, joka kävi luontevasti kirkossa ja silloin tällöin myös helluntai-seurakunnassa, missä oloni ei aina tuntunut miellyttävältä. Jumala näet puhui minulle että olen väärällä polulla, vaan en kuitenkaan ymmärtänyt sitä, enkä täten välittänyt enempää asiasta.

Erosin kirkosta teini-iässä. Tämä ei kuitenkaan muuttanut asenteitani jumalattomampaan suuntaan. Jatkoin samaan tyyliin sillä olinhan saanut muodostettua itselleni, kestävän elämänkatsomuksen. Mikään ei voisi järkyttää sitä, niin ainakin luulin. Näin kului peruskoulu ja lukio, kunnes pääsin ylioppilaaksi 1990. Ylioppilaslakki sinällään oli ihme, ja myönnänkin rukoilleeni ja näin olivat tehneet myös vanhempani.

Syksyllä ihmeet minun kohdallani jatkuivat, kun pääsin täysin yllättäen opiskelemaan Tampereen ammattikorkeakouluun laboratoriotekniikan linjalle. Kävin sitä ensimmäisen lukuvuoden (jatkoin armeijan jälkeen loppuun) ja tuon vuoden aikana kiinnitin huomiota taas kerran siihen tosiasiaan, että sisälläni oli tyhjyys. Ymmärsin nyt, että juoksen karkuun Jumalaa, vaikka en sitä ääneen tunnustanutkaan...

Kesällä 1991 sitten astuin armeijan harmaisiin. Tuolloin alkoi elämässä paljon syvemmän muutoksen kausi kuin osasin aavistaakaan. Armeijan käyminen ei sinänsä tuottanut ongelmia, mutta se muodostui minulle pitemmän päälle maanpäällisen helvetin vertauskuvaksi. Muutamat kavereistani keksivät vahingossa, että olen juutalainen, mikä olikin totta! Tämä johtui todennäköisesti siitä, kun en ryypännyt, enkä käyttänyt huumeita saati sitten olisin harrastanut avioliiton ulkopuolisia suhteita.

Kun en tunnustanut olevani kristitty, oli 'loogisena' johtopäätöksenä että olin juutalainen. Tämän kielsin sillä pelkäsin leimautuvani juutalaiseksi. Tietoisesti kerroin heille tämän puolivaleen, sillä enhän ollut täysiverinen juutalainen.

Leimauduin kuitenkin juutalaiseksi ja siitä seurasi, että kaverit härnäsivat ja ajoittain se paisui henkisen väkivallan ja jopa myös riidan asteelle. Tästä seurasi ikäviä selvittelyjä puolustusvoimien taholta, mutta pääsin livahtamaan näistä kuin koira veräjästä enkä saanut mitään rangaistuksia. Henkinen painostus jatkui kuitenkin aina kotiuttamiseen asti ja siitä jäi minuun syvät henkiset arvet, niin kuin jo totesinkin.

Mietin näitä ja aikaa myöten totesin, ettei aika parannakaan haavoja niin nopeasti kuin olin kuvitellut. Päätin kuitenkin, että jatkan edelleen samaa muotokristityn elämää. Jos se ei riitä, niin sitten ei - tuumin. Näitä miettiessäni, kuulin äänen, joka sanoi minulle jotakuinkin tähän tapaan. "Harri, jos aiot pitää Raamatun sanan, sinun on uskottava Jeesukseen!" Tämä lisäsi entisestään henkistä pahoinvointia, sillä tajusin olevani Jumalan puhuttelussa. Tätä kesti alkukesästä aina juhannukseen asti. Koko ajan vain asiat pyöri päässä. Kaiken huippu oli uni, jonka näin!

Unessa olin kaverini Jorin ja jonkun hänen tuntemansa kaverin kanssa kävelemässä vanhempieni mökin luona. Katsoin taivaan poutapilviä ja yhtäkkiä yksi pilvi muuttui kahdeksi päällekkäin olevaksi kurkiauran muotoiseksi pilveksi. Jäykistyin katsomaan sitä. Pilvi muuttui hitaasti kuin isoksi kuvaruuduksi, johon muodostui kuva, joka oli hautausmaalta. Siinä oli etualalla rautainen risti, jossa luki R.I.P. Takana oli kirkon kellotapuli ja kellot soi hiljaa. Kellojen ääni etääntyi koko ajan. Unessa sain sydänkohtauksen ja kaaduin maahan. Yritin nousta, mutta en voinut ja kierähdin kyljelleni. Huusin Jumalan puoleen hädissäni! Silmissäni pimeni ja heräsin omassa makuuhuoneessa helpottuneena joskus aamuyöstä.

Uni ei jättänyt rauhaan, vaan se vaivasi mieltäni. Tiesin, että kuollessani joutuisin ikuiseen eroon Jumalasta ja se kauhistutti minua. Tuosta kaikesta ei kulunutkaan enää pitkään, kun annoin elämäni Jeesukselle. Se tapahtui juhannuskonfferenssin jälkeen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Noilla kesäjuhlilla Jumala puhutteli minua voimakkaasti. En enää jaksanut taistella vastaan, vaan annoin elämäni Jeesukselle, jonka jälkeen välittömästi tuli sydämeeni rauha.

Elämäni uskovana ei ole ollut sen helpompaa kuin aiemminkaan, mutta minulla on nyt se Joku, jolle saatan kertoa huoleni ja murheeni. Tieto siitä on huojentava, ja ennen kaikkea se, että Hän pystyy ratkaisemaan ongelmani ihan oikeasti. Voin jättää murheeni hänen murheekseen ja näin elämäni helpottuu, kun tietää ettei elämä ole päämäärätöntä vaellusta, vaan mielekästä ja turvattua. Myös sisäiset haavani ovat alkaneet parantua.

Liityin saman vuoden lopulla Viialan helluntaiseurakuntaan. Tästä tapahtumasta muistona roikkuu kaulallani kultainen risti.

Vaan miksi nähdä tämä vaiva ja kirjoittaa kaikki tämä? Siksi, että tuo sama taivaallinen Rauha, kuuluu myös sinulle, ystäväni. Saat sen pyytämällä Jeesusta elämääsi ja tunnustamalla pahat tekosi hänen edessään.

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.", Joh. 14:27

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.", Joh 3:16

    - Harri Ehder -


Linkki kirjoittajan kotisivulle.

Miten vastaanotan Jeesuksen elämäni Herraksi?
Takaisin todistajat sivulle...

 ©DUMultiversum Oy