Kuoleva - kuolema - mitä ne tuovat mieleen?

Kuoleva - se nostaa mieleeni kuvan kulkijasta, joka on kohta matkansa päässä. Eri asia on, millaisin mielin kuoleva itse tilannettaan ajattelee. Kokeeko hän pelkoa vai odottaako levollisella mielellä.

Kuolema - toivoisin sen kaikille olevan porttina parempaan. Kuoleman jälkeen usko vaihtuu näkemiseen, näkymätön näkyvään. Kaikille kuolema ei kuitenkaan ole myönteinen asia. Ero rakkaista aiheuttaa surua, tietämättömyys edessä olevasta pelkoa, jopa kauhua.

Kuolemaan kannattaa valmistautua edeltä. Vielä on aikaa valita, miten viettää kuoleman jälkeinen aika. Raamatussa sanotaan: "Ihmisen Pojalla on maan päällä valta antaa syntejä anteeksi". Vielä on siis aikaa, rajan ylitettyämme aika loppuu.

Kaikki eivät kuitenkaan voi tai halua valita. Osa kuolee ennenkuin syntyykään, he eivät voineet valita. Osa elää 'kuolleena' koko elämänsä, he eivät halunneet tai uskaltaneet valita. Osa elää vasta kuoltuaan. He ovat vastanneet Jumalan kutsuun vasta 'yhdennellätoista hetkellä'. Hyvä niin, se
riittää.

Tänne jää 'elämään' myös se, mitä ihmiset jättävät jälkeensä. En tarkoita tällä pelkästään jälkeläisiä, lapsia, vaan kaikkea sitä, mitä ihmiset ovat saaneet aikaan. Heidän työnsä jää 'elämään', esim. lauluntekijän laulut jäävät 'el'ämään', vaikka tekijä itse 'poistuukin näyttämöltä'.

Joh. 11:25-26:ssa Jeesus lupaa; "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo Minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo Minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Vaikka meidän ruumiimme kuolee, elämämme hedelmät jäävät. Meidän henkemme jatkaa elämää uudistuneessa ruumiissa Jeesuksen luona iankaikkisesti.

Kiitos Jeesus, että olet meitä vastassa silloin, kun meidän aikamme täällä päättyy.

Kiitos, että olet luvannut olla kanssamme joka hetki - kuolemankin kohdatessa.

Kiitos, että kuolemalla ei ole valtaa meihin, koska Sinä, Jeesus, olet voittanut kuoleman vallan.

OLE KIITETTY JA YLISTETTY, HERRA JEESUS KRISTUS!