Turhuuttako?

Hetken kestää vain elämämme,
kuin usva se haihtuvi pois.
Mitään mukaamme täältä saa emme,
kuka turvamme olla vois?

Kaikki turhuuttako on aivan?
Enkö mitään mukaani saa?
Olen kokenut tuskan ja vaivan,
poisko kaiken saan luovuttaa?

En portilla taivaan rajan,
omaisuuttani käyttää voi.
Ruoste raiskas` sen saatossa ajan.
Jeesus mahdollisuuden toi.

Hetken kestää vain elämämme,
kuin usva se haihtuvi vaan.
Mitään mukaamme täältä saa emme,
Jeesus armosta pelastaa.

Ihmiselo

Niin lyhyt on ihmiselo,
kuin tuuli, mi ylitse käy.
Kuin villinä palava kelo
ja katso, häntä ei näy.

Kuinka kaiken voimani purkaa,
minä ilmoille osaisin?
Niin etten väärää, turhaa,
minä muassani kantaisi.

Tuli sisälläni polttaa,
tuli elämän, rakkauden.
Tahdon kaiken irti ottaa,
etsin kysymyksiin vastauksen.

Luoja Henkensä minuun laittoi,
tulen lailla polttamaan.
Viinipuusta oksan taittoi,
minut oksasti versoamaan.

Kuinka armon sain silmies` alla?
Minä elämää ansainnut en.
Siihen valta on vain Jumalalla,
elämä lahjaa on Jeesuksen.