04 - Sokeat, kuurot

Lapsena leikimme joskus 'sokeaa'. Sidoin huivin silmilleni ja joku kavreista kuljetti minua minne halusi ja minun oli arvattava, missä olin.

Sokeus, kuurous, mykkyys tai muu aistien vajavuus ovat monelle arkipäivää ihan oikeasti. Se ei kuitenkaan tee heistä yhtään huonompia ihmisinä eikä välttämättä kykenemättömämpiä elämään tätä elämää kuin ns. terveetkään. Jonkin aistin puuttuminen saattaa korvautua jollakin toisella, 'terävöityneellä' aistilla.

Fysiologisen sokeuden ja kuurouden lisäksi meistä ihmisistä suuri osaa kärsii näistä puutteista vertauskuvallisessa mielessä.

Löytäessäni itse aikoinaan tieni Vapahtajan luokse koin, että olin siihen asti ollut 'sokea'. Sitten 'silmäni aukenivat' ja ikäänkuin 'mustat lasit' olisi silmiltäni poistettu.

Herra, anna minulle yhä tarkemmin näkevät sielun 'silmät' ja 'korvat'. Kiitos, että tahdot antaa 'näön' ja 'kuulon' jokaiselle. Kiitos, että myös me 'sokeat' ja 'kuurot' olemme Sinulle rakkaita.