Hiljainen maisema

Sumu saapuu lailla enkelin
ja harsollaan peittää maan.
Hiljaista maisemaa katselin,
sisältä kiitos kohoaa.

Niin kaunis on elämäni tää,
ä lä ota sitä pois.
Miten paljon näkemättä jää,
jos et luoksein astunut ois.

Ennen kuljin kuin 'sokeana',
mustat lasit silmilläin.
Silloin tuntenut en Sinua,
et vielä ollut vierelläin.

Sait sieluni silmät avautumaan,
sain oppia näkemään.
Antaa Luoja kaiken lahjanaan,
unohtamatta pientäkään.

Sumu maisemaa vielä peittää,
yhä katselen, kuuntelen.
Aurinko säteitänsä heittää,
tunnen läsnäolon Kristuksen.

Runotyttö

Hän, runotyttö, kulkee,
noin silmät sulkien,
maailman pahuudelle,
korvansa peitellen.

Hän sielun silmät avaa,
Valolle Puhtauden,
ja korvansa - kuin salaa,
ää nelle Rakkauden.

Hän sisimmästään antaa,
sanojennpulputa
ja hartain mielin kantaa,
hehkua polttavaa.

Hän, runotyttö, sulkee,
Rakkauteen jokaisen.
Palavana rukoilee
herätystä Hengen.