Keskeneräinen

Näitä polkuja kuljen, kompastun,
omille teilleni unhotun.
Ei aina määränpää kirkkaana näy,
joskus uupumus yllättäy.

Joskus tuska, murhe valtaan saa,
syyllisyy rintaa puristaa.
Katseeni nostan suntaa etsien,
toivonsädettä hakien.

Vastoinkäymiset maahan painaa,
toiset pilkkaa: 'Mikäs' nyt vaivaa?'
Hiljaa polvillani rukoilen;
Herra auta - jaksa en!

Minä keskeneräine,
pyydän armoa itkien,
en valmiiksi tule kai milloinkaan.
Minä keskeneräinen,
katson läpi kyynelten,
ei Rakkaus sammu konsanaan.

Sumu maisemaa vielä peittää,
yhä katselen, kuuntelen.
Aurinko säteitänsä heittää,
tunnen läsnäolon Kristuksen.

Ainoa turvani

Poista verho silmiltäni,
tahdon nähdä sut, Ystäväni.
Pitkän matkan kanssani kuljit,
minut hellästi syliisi suljit.

Joka päivä Sinua tarvitsen,
tieni mutkista selviydy en.
Huudan puoleesi, Herra, täältä,
riisu taakka mun olkapäältä.

Tahdon katsela kasvojasi,
taivaallista kirkkauttasi.
Olen nöyränä tässä, ota mut,
pese puhtaaksi saastunut.

Kuinka puhtaana pysyä voisin?
Kuinka Sinulle iloa toisin?
Kuinka kulkea voisin totuutta päin,
syntisenä, heikkona näin?

Olet ainoa turvani, Jumala,
apu verraton tuskassa.
Ethän koskaan käänny luotani pois,
se kuoleman minulle tois'.