On elämä suurta lahjaa

Miks` en tyttönä elää saa,
jos minut tytöksi luotiin?
Miks` en tyttönä iloita saa
jos mulle armo syntyä suotiin?

En itse osaani valinnut,
en syntymästäni päättänyt.
Käsi Luojan on minut tehnyt,
solun soluun liittänyt.

On meidät erilaisiksi luotu,
toisiamme täydentämään.
Monenlaisia taitoja suotu,
toisistamme välittämään.

Me oomme yhtä perhettä suurta,
on Luoja yhteinen Isämme.
Olemme kuninkaan sukujuurta,
yhdessä murramme leipämme.

On elämä suurta lahjaa,
sen kuka toiselta riistää voi?
Se on Jumalan suurta lahjaa,
sen Herra armosta meille soi.

Poikani

Syntyi Poikani ainoa maailmaan,
monen ihmisen puolesta kuolemaan.
En turhaan kärsimyksiin johtanut,
en yksin ristille unohtanut.

Sai Poikani ihmisen kohtelun,
koki ilon, surun, valehtelun.
Vaan langennut ei Poika Jumalan,
siksi nimen sai Vapahtajan.

Ei Poikani unhoita ainuttakaan,
ei kurjinta syntistä, heikointakaan.
Tuntee tuskat, riemut sydänten,
ottaa itse ne kantaakseen.

Siksi Poikani veri voi puhdistaa,
paatuneimmankin sydämen uudistaa.
Leipä maistuu, viini virtaa,
nyt kiitämme Jumalaa!