7. KETÄ PALVELEN?

Olenko minä kuin laituri vedessä? Se liikkuu tuulessa aalloilla milloin
mihinkin suuntaan, ellei sitä ole kiinnitetty tukevasti kallioon tai muuhun
pettämättömään alustaan.

Jos laituri pääsee irti, kuinka paljon siitä on hyötyä avun tarvitsijalle?
Kovassa myrskyssä se voi keikahtaa ympäri, painua pohjaan ja viedä siihen
turvautuneen mukanaan. Parhaimmillaankin tuuliajolla oleva laituri voi vain
kuljettaa avuntarvitsijan rannalle, mutta ei välttämättä oikealle rannalle.

Laiturin pitää olla kiinnitettynä lujasti, jotta se täyttää tehtävänsä.
Samoin on minun laitani. Ellen kiinnitä elämääni siihen peruskallioon,
siihen kulmakiveen, joka ei horju eikä kaadu kovimmassakaan elämän
myrskyssä, olen kuin tuuliajolla oleva laituri.

Jos olen kiinnittänyt juureni peruskallioon, Sinuun, Jeesukseen Kristukseen,
voin kulkea turvallisella mielellä läpi elämän myrskyjen ja auttaa muitakin
pääsemään tuon kallion luo.

Jos olen kiinnittänyt elämäni tukevaan kulmakiveen, saan sisimpääni rauhan.
Se rauha ei järky silloinkaan, vaikka elämässäni raivoaisi kovakin myrsky.
Sinä, Jeesus, olet luvannut olla kanssani elämäni jokaisena päivänä,
huolehtia, suojella ja varjella minua. Kukaan eikä mikään voi satuttaa minua
Sinun tahtomattasi.

Jeesus, Sinä osoitit elämälläsi selkeästi, ketä palvelit, kenen puolella
seisoit, kenen palveluksessa olit. Sinä palvelit koko elämälläsi Jumalaa,
Isääsi, toteutit Hänen tahtoaan. Sinulle oli sydämen asia, että Isän tahto
toteutuu. Sinä jopa sanoit opetuslapsille Sykarin kaivolla; "Minun ruokani
on se, että Minä teen lähettäjäni tahdon." Isän tahdon toteuttaminen, Isän
palveleminen oli Sinulle Henki ja Elämä.

Olen kiinnittänyt sydämeni Sinuun, Jeesus, elämäni kulmakiveen. Olen siis
palveluksessasi. Ellen elä kiinteässä ja läheisessä yhteydessä Sinuun,
jonka palveluksessa olen, en voi tietää, miten voin palvella Sinua.

Jeesus, Sinä sanoit: "Kaiken, minkä teette yhdelle näistä vähimmistä, sen te
teette Minulle."