Herra, Sinä luot uutta, joka hetki. Kuitenkaan me ihmiset
emme sitä huomaa.
Meillä on omat kiireemme. Emme ehdi pysähtyä katselemaan
ja kuuntelemaan.
Ja kuitenkin, kuinka hyvää se tekisikään
meidän ruumiillemme, sielullemme ja
hengellemme.
Sain valokuvan (*) tunnin ikäisestä, uudesta ihmisen
lapsesta. Se pysähdytti
minut - perinpohjin, minut, joka olen itsekin viisi lasta
synnyttänyt.
Mieleeni nousivat oitis Raamatun sanat: "Lapsi on teille
syntynyt, Poika on
teille annettu."
Kun katselin tuota uutta, pientä poikalasta, hänestä hehkui
puhtautta,
pyhyyttä ja Jumalallista rauhaa. Hän on Sinun luomistyösi
tulos, Isäni.
Niin pieni, mutta niin täydellinen pieni ihminen.
Katsoessani tuon pienen pojan kasvoja tuntui, että hänessä on
jotakin niin
pyhää, etten voi koskettaa edes hänen kuvaansa.
Kyyneleet täyttivät
silmäni. Jos joku antaisi syliini noin uuden ihmisen,
en tiedä, pystyisinkö
ottamaan häntä syliini, vaikka toisaalta kovasti
mieli
tekisi. Jotenkin - omat käteni ovat niin syntiset ja
tahraiset, ettei
niillä voi koskettaa noin uutta, puhdasta ja viatonta
uutta elämää.
Siinä minä katselin liikutettuna tuota pienen pojan
kuvaa ja syvältä
sisimmästäni nousee rukous; "Taivaan Isä,
siunaa tämän pienen pojan koko
elämä ja varjele hänet kaikelta pahalta täällä maailmassa.
Anna siunauksesi
myös tämän pienen pojan vanhemmille ja sisaruksille.
Amen."
(*) kuvannut Ari Korhonen
