Olen matkalla - monessakin mielessä. Koko elämäni
on matkantekoa,
läpikulkumatkaa täällä maailmassa kotia
kohti.
Matkanteko ei aina ole helppoa. Teitä on paljon. Kuinka
osaan valita
suorimman reitin Kuinka vältyn turhilta mutkilta ja
kiertoteiltä? Kuinka
osaan väistää vahinkoa aiheuttavat kuopat,
tiesulut? Kuinka osaan
ennakoida, jos valitsemani tie päättyykin ja minun
on palattava takaisin
voidakseni jatkaa toista reittiä? Kuinka osaan oikein
arvioida lumipyryn
ja sohjon vaikutuksen ajoaikaan ja reitin valintaan? Kuinka
osaan
keskittyä matkallani olennaiseen?
Olen matkalla - ajamassa autolla Jyväskylästä kohti Äänekoskea.
Olen suuren
ylämäen laella ja lähden laskeutumaan tietä.
Etäällä edessäni näen autojen
tulevan ja menevän - kunnes äkkiä tielle rynnistää kaksi
suurta hirveä!
Autoista välittämättä ne juoksentelevat
tiellä, mutta onnistuvat pääsemään
tien toiselle puolelle autojen törmäämättä niihin.
Aina ei käy niin onnellisesti. Usein törmäämme
elämässämme tilanteisiin ja
tapahtumiin, jotka satuttavat. Toisinaan ne tuntuvat suorastaan
murskaavan
meidät alleen. Toisinaan tienvarsi on täynnä kaikenlaisia
varoitusmerkkejä.
Mielen täyttää ajatus, uskallanko jatkaa tätä reittiä ollenkaan,
onko
parempi valita turvallisempi reitti?
Silloin tällöin tuntuu, että elämä on
suorastaan umpikujassa, minkäänlaista
ulospääsyä tai matkan jatkamismahdollisuutta
ei näy. Joskus tuntuu Jumalakin
kääntäneen selkänsä minulle. Silloin
hiipii mieleen ajatus; "Enkö kelpaa
edes Jumalalle, eikö Hänkään välitä?"
Tämä ei ole totta! Se on sielunvihollisen valheellista
supinaa korviimme.
Tuo vanha vihtahousu tekee kaikkensa saadakseen meidät
eksymään kulkiessamme
tällä taivastiellä. Sulkekaamme korvamme noilta
sarvipään valheilta.
Me olemme kahden maan kansalaisia, meitä ohjaa suurempi
voima. Jeesus,
Jumalan Pika on luvannut kulkea kanssamme, olla turvamme,
voimamme,
kilpemme. Hän on meille TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ.
Häneltä me saamme kaiken,
mitä matkallamme tarvitsemme. Hän ei koskaan hylkää meitä.
Mikään ei voi
erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, ellemme itse käännä Hänelle
selkäämme.
"
Sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan . .
:Tässä on tie, sitä käykää
. ."
