Olen maassa. Olen väsynyt, fyysisesti ja henkisesti,
itseeni ja muihin.
Tekee mieli luovuttaa. Ei minusta ole tähän työhön,
ei minusta ole äidiksi,
ei puolisoksi - eikä uskovaksi.
Kyyneleet valuvat poskillani, kun tulen eteesi pyytämään
anteeksi sitä,
että olen tuhlannut minulle osoittamaasi armoa. Häpeän.
Enemmän kuin mitään
muuta, halusin onnistua tehtävässäni, jonka
minulle annoit - Sinun
kunniaksesi.
Sinä, Herra, tulet lähelleni, et syyttäen,
vaan rakastaen. Sinä sanot
minulle: "Lapseni, älä katso taaksesi, katso
Minuun. Unohda eilinen ja
eilisen virheet, erehdykset ja synnit. Minä olen jo
antanut ne sinulle
anteeksi. Jos katsot menneisiin, kannat eilisen taakkoja
harteillasi, et
jaksa. Katso sen sijaan Minuun, Minä teen uudeksi kaiken,
sinutkin -
ajallani. Minun kuormani on kevyt - vaihdetaan kuormia."
Kiitos Herra lohdutuksen ja virvoituksen sanoista. Kiitos
Pyhä Henki, että
avasit silmäni näkemään; häpeän
ja itsesyytösten on tultava, silloin vasta
näen, millainen olen, enkä selviä täällä omassa
voimassani. Selviän vain
Sinun avullasi, Sinun voimassasi.
Ole kiitetty, Herra Jeesus!
