Tulevaisuus . . alkanut vuosi . . mitähän
se tuokaan tullessaan?
Odotukseni ja toiveeni eivät ole niinkään
konkreettisten asioiden, kuten
joiden tavarahankintojen, matkojen tms. suunnittelemista.
Toiveeni ovat
itselleni tärkeitä, mutta niitä en
kaupan hyllyltä löydä. Niitä ei
voi
rahalla ylipäätään ostaa. Mutta
ne voi halutessaan saada - ilmaiseksi.
Haluaisin, että Jumala vetäisi minua niin
voimallisesti lähelleen, etteivät
mitkään tulevaisuuden mukanaan tuomat asiat
horjuttaisi uskoani eivätkä
järkyttäisi sydämeni rauhaa. Haluaisin
niin syvän rauhan, etten
hätääntyisi, vaikken näkisikään
elämäni tapahtumilla olevan mitään
tarkoitusta.
Lauluntekijä (*) on jo päässyt tavoitteeseeni:
"
Vaikka kulkisin pimeää tietä ja yölliset
kauhut väijyisivät,
mielin levollisin halki metsän, sysimustan
vaeltaisin.
Vaikka laivani vajota alkais ja haaksirikkoon joutuisi se,
mielin levollisin maston juureen, odottamaan jään pelastusta.
Olen turvassa, enää pelkää en,
siivet tuhannet suojaavat enkelien.
Olen turvassa, taakse katso en, siivet tuhannet suojaavat
enkelien.
Vaikka joutuisin jättämään kodin
ja maailman ääriin pakenemaan,
mielin levollisin vieraat katseet ottaisin vastaan
sanomatta.
Vaikka joutuisin maan alle pakoon ja epätoivo
ympäröisi,
mielin levollisin odottaisin päivänvaloon
nousemista.
Olen turvassa . . .
Vaikka kasvoihin piirtyisi uurteet ja kuolemantautiin
sairastuisin,
mielin levollisin kosketusta, parantavaa jään
odottamaan.
Vaikka katsoisin kuolemaa silmiin ja näkisin
välkkeen viikatteenkin,
mielin levollisin käteen tartun kylmään,
kalpeaan tervehtien.
Olen turvassa . . "
