JUMALA RAKASTAA MINUA

Koko kylmän pitkän tarven,
kukat nukkuivat hangen alla,
linnut muuttivat parvissa etelään.
Jumala, minäkin vajosin horteeseen
tuli pimeää, kylmää, masennuin,
en Herra nähnyt Sinun valoasi.

Jumala, Sinun enkelisi tulivat.
Näyttivät minulle valoa, pimeydessä.
Minun oli hyvä olla kanssasi.
He sanoivat, ettei talvea tulekaan,
kun Sinä kuljet rinnallani.
Ovatko he lumenkin keskellä oikeassa?

Ulkona tuoksuu kevät.
Kesän ensimmäinen airut, valkovuokko
avaa rohkeasti nuppujaan.
Ilman täyttää liverrys
linnut etsivät puolisoitaan.
Multa tuoksuu, maa herää eloon.

Onni täyttää minut kokonaan
tahtoisin tanssia, livertää.
Haluaisin huutaa koko maailmalle.
Minua rakastetaan, en ole yksin!
Jumala rakastaa minua,
kun annoin siihen luvan, Hänelle.


4.4.1995 Pirjo Forstén