ENSILUMI

Uuden elämäni ensilumi,
hohtavan valkeat hanget,
kirkkaus silmiä häikäisevä.
Elämäni suuri rakkaus, Jumalani.
Olet valo joka silmäni häikäisee,
olet ensilumi, joka sieluni puhdistaa.

Sinua, minä odotan,
kättesi hellää kosketusta,
joka riisuu, ryvettyneet vaatteeni,
antaa tilalle uuden vaipan.
Puhaltaa sieluni haavoihin,
jotka synti on aikaan saanut.

Sinne, sen lumen alle,
kuolee, vanha minäni,
niin kuin kukkaset lumen tullen.
Uinuu pois, jättää rauhan
sen rauhan, minkä Jumala lupasi,
ottaessaan minut omakseen.

Sen valkeuden alta
minä nousen, kuin kukkaset keväällä.
On sieluni levännyt
saanut Herralta voimaa.
Minä aukaisen terälehteni
loistan kaikille Hänen rakkauttaan.