SYNTYMÄTTÖMÄN RUKOUS

Oi Isäni miksi sallit sen
minun syntymän maailman pahuuteen,
olen hyljätty jo ennen syntymää,
miksi siis edes syntyisinkään?
On elämäin kovaa, Isä tiedät sen
silti sallit tämänkin tapauksen,
onko kohtaloni syntyä murheeseen,
onko kohtaloni syntyä köyhyyteen?
Kuljenko kohdussa Afrikkaan,
vaiko äidin helmassa Pohjolaan,
onko kotia minulla laisinkaan
Herra, päädynkö pakolaisleiriin?


Minut synnytti toisinaan rakkaus,
jotkut meistä sai alkuun raiskaus,
joku tummana syntyi maailmaan,
joku valkoisen ihon sai lahjanaan.
Syntyivät miljoonat kastiin alhaisimpaan,
sadattuhannet synny eivät ollenkaan,
heidän elämänsä abortit tuhos.
Meistä sitkeimmät sikiöt selviytyi
matkalla taistoissa kurjuuden.
Sitä Isäni kysyn yhä uudestaan,
miksi minun syntyä sallitaan
tähän kovaan, kovaan maailmaan?