KULTAHIPPU

Kuoleman läheisyys katkaisee kahleet
murtaa suojamuurit, vapauttaa mielen.
Ottaa ja antaa, saa uuden muodon,
otetaan muistoja, annetaan muistoja.
Maistellaan hyviä hetkiä,
kuin Luojan antamia mansikoita.
Kerätään elämän kultahippuja,
että jaksetaan, kun elämä kolhii
antaa suuria raekuuroja,
tuulta ja myrskyjä.
Kultahiput, ne makeat mansikat
ovat, ne Jumalan meille antamat, voimavarat
joiden varaan voimme heittäytyä,
kun mitään muuta ei ole enää.

Kultahippu, ota kämmenellesi,
pyörittele, katsele sitä.
Se kimaltaa, tuo mukanaan muistot.
Muistot siitä, mitä oli, mitä saitte,
ja mitä vielä ehditte tehdä.
Maista mansikkaa, sen kirpakka makeus
on kuin elämän nektari.
Sitä maistoitte, sitä joitte silloin,
nyt on vain jäljellä muistot,
mansikkaa makeammat, kultaa kalliimmat.
Kiitos siitä Jumalani,
niitä ei kukaan voi minulta viedä.