TUSKAN POLUILLA

Ei minun polkuni ole laatoitettu marmorilla
ei ole sitä silattu kullalla.
On polkuni raskas, kivikkoinen.
Kipein, haavoitetuin jaloin astelen,
ohdakkeet repivät, terävät kivet silpovat.
Tomu kirvelee silmiäni,
jano kuivaa kurkkuani,
minua ympäröi ikuinen pimeys.

Sieluni huutaa pelosta taakkansa alla
yksinäisyys jauhaa sirpaleiksi,
minä putoan pohjattomaan kuiluun.
Syntini moukaroi sieluni alasinta
olen yksin, vihattu, kirottu, hyljätty.
Ei ole minulla paikkaa
mihin pääni laskisin,
mihin piilottaisin tuskani sirpaleet.

Kuitenkin, kasaan sieluni sirpaleita, sinulle
poimin poluiltani tuskan jätteet.
Herrani Jeesus Kristus, ota ne vastaan
ilman Sinua en jaksa tällä tielläni vaeltaa.
Puhdista Herra runneltu sieluni
vala sinne rakkautesi tukipilari.
Voitele jalkani syvät haavat
kannattele Herra, jos jalkani eivät pidä.

Ojennan käteni rakas Jeesus, ota kiinni
auta lastasi yli pahimman kivikon.
Herra, riisuin pois syntisen vaipan,
Sinä annoit minulle uuden, puhdistetun.
Katsoit syvälle lastasi silmiin
näin silmistäsi Jeesus rakkautesi, loistavan.
Mitä muuta vielä tielleni kaipaan?
Kuljethan Sinä Herrani, aina mun rinnallani.