TYHJYYS
Astelen polkua. Katselen puita, lehtiverhoista riisuttuja, paljaita,
alastomia, mykkiä, kuin pystyyn kuolleita.
Tunnen itseni samanlaiseksi. Sisin huutaa sanattomia sanoja
- jonnekin -
eikä saa tuotettua yhtäkään ulos. Sinä
Väkevä, joka kaiken taidat ja
ymmärrät, minunkin sydämeni sanomattoman tuskan;
Auta minua!
Minä pakenen oman elämäni syövereihin -
minne kukaan ihminen ei pääse - eikä
voi lisää satuttaa. Sisältäni nousee arkana,
hiljaisena pyyntönä suunnaton
ikävä Jumalan puoleen:
"Itseni kokonaan tahdon
Isä, Sinulle antaa.
Kuulua haluan,
joukkoon ainoan Jumalan.
Sinä vain, Sinä voit Herra
kaiken anteeksi antaa.
Unohtuu kaikki muu,
Sinun eteesi kumarrun." (*)
Omin voimin en pysty ovia aukomaan. Herra, auta! Sinä Väkevä,
pidä minusta
kiinni. Kulje kanssani läpi pimeyden - läpi tämän
tyhjän hiljaisuuden.
Täytä rauhallasi, ympäröi rakkaudellasi,
anna toivo Valosta, joka lopulta
voittaa.
(*) lainattu teksti Jarkko Luhtalan |
|
|
|