TÄTÄKÖ ON ELÄMÄ?
Kohta on talvi. Lehdet ovat jo tippuneet. Kukat kuihtuneet.
Kaikki näyttää
elottomalta, synkältä. Tätäkö on elämä?
Ja kuitenkin, se, mikä on edessä, on
vain välivaihe, lepotauko, valmistautuminen uuteen, kuin
suureen
luomistyöhön.
Sataa vettä. Se piiskaa kylmänä ja kovana vasten
kasvojani. Se riipii
mennessään puista viimeisetkin lehdet. Sateen jälkeen
on hiljaista,
levollista. Ennen pitkää aurinko näyttäytyy
ja antaa sisimpään toivon.
Toivon siitä, että Sinä, Herra, et hylkää
koskaan. |
|
|
|