KEITAALLE
Löysin ihanalle keitaalle, suojaan auringon paahteelta.
Vilvoittavaan
varjoon Hän valmisti minulle sijan, niinkuin Joonaalle
risiinikasvin
suojaan. Sydämeni iloitsee suuresti päästessäni
puun alle lepäämään.
Kesätuuli lennättää hiuksiani ja hyväilee
kasvojani. Ummistan silmäni ja
lepään - Hänen rakkaudessaan. Sieluni, henkeni
ja ruumiini imee voimaa -
jaksaa taas jatkaa arkista taivalta.
Jos Herra näin tieni tasoittaa ja kulkuani helpottaa, miksi
rämpisin omia
mutkaisia, kivikkoisia polkujani? |
|
|
|