KAIKKI
VÄÄRIN
Isä, auta minua! Minä en jaksa enää! Oletko
Sinä, Isä, aivan varma, ettei
Sinulle sattunut virhettä, kun laitoit minut tähän
perheeseen äidiksi?
Viisaat väittävät, ettet tee virheitä. Niin
minäkin haluaisin uskoa, mutta
tänään se on tosi vaikeaa.
Olen siivouksen, pyykinpesun, leipomisen ym:n ohella kuunnellut
lapseni
vuodatusta, kun häntä kiusataan. Olen yrittänyt
lohduttaa ja rohkaista
häntä.
Olen saanut kuulla murkkuikäään ehtineeltä
tyttäreltäni, kuinka tyhmä olen,
kun en tee sitä enkä tätä, enkä ole
samanlainen kuin toisten äidit. Olen
yrittänyt kärsivällisesti ja suuttumatta selittää
syitä tekemisiini.
Käsivarressani näkyvät lukioikäiseni sormenjäljet
hänen ilmaistessaan, mitä
kaikkea olen tehnyt väärin. En ehtinyt sanoa sanaakaan
selittääkseni, kun
hän jo tarrasi käsivarteeni ja - sylki vasten kasvojani.
Puoliso tuli väsyneenä töistä. Hänelläkin
oli ollut huono päivä. Näen
loppuunpalamisen merkkejä - jälleen. Yritin kuunnella
ja ymmärtää. Hän ei
ymmärrä minua, ei anna sanoa sanottavaani loppuun.
Sanoo, ettei hänen
tarvitse kuunnella minun höpinöitäni.
Teenpä mitä tahansa, teen aina väärin. En
jaksa enää, Herra! Mistä löytyy
olkapää, johon minä saan itkeä itkuni ja
purkaa murheeni? Herra, kukaan ei
koskaan kysy, jaksanko minä tai miten minulla menee.
Sinä, Herra, lasket kätesi olkapäälleni
ja vahvistat minua. Sinä sanot:
"Sinä olet minun palvelijani, sinulla on täysi
oikeus lopettaa kaikki
hommasi - olethan rakas palvelijani. Sinä voit hylätä
heidät, jos kerran
koet, ettet jaksa ja halua enää palvella, rakastan
sinua yhä. Mutta lapseni,
vaikka sinä hylkäisit omasi, minä en heitä
saata hylätä - minä rakastan
heitä." (*)
Ja minä itkin - kovuuttani ja itsekkyyttäni. En minäkään
tahdo hyljätä
heitä, Herra.
Herra, armahda minua!
(*) lainattu teksti Jori Branderin |
|
|
|