Kotisatama.net Ke 03.06.2020 klo 00:53  
 Taustamusiikkia


Tervetuloa Kotisatamaan.

> kotisatama / raamattujasana / viikonsana / sana

Ohje <
Kotisatama in English


  Tapahtumakalenteri





Suosittele sivua! Teksti 40/2006 | Etusivu | Edellinen | Seuraava

Mun lohtuni
 
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala!

Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.

Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne."
 
2. Kor. 1:3-7 [kr92] [kr38]    

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista 'lohdutus' tai 'lohduttaa'? Kummatkin sanat kätkevät sisäänsä lämpöä ja välittämistä, mutta samalla niihin on kätketty implisiittinen viittaus sellaisiin sanoihin, kuten 'ahdinko', 'suru' ja 'kärsimys'. Lohdutus on pohjimmiltaan positiivinen sana, mutta se ei voi tulla esiin ilman mainittujen negatiivisesti varautuneiden sanojen läsnäoloa. Lohdutus on siis jotain, mitä voidaan kokea vasta surun yön laskeuduttua, kun sydämen aurinko on vetäytynyt kaukaisille maille vieden ilon mennessään.

Mutta mitä lohdutus merkitsee konkreettisesti? Onko lohduttaminen pelkkä avuton yritys ymmärtää sinua, kun sinä tahtoisit jo kaiken loppuvan? Vai onko lohdutus tyhjiä sanoja kauniisti tarjoiltuna tai kenties särkylääke, joka lievittää kipua koskaan poistamatta sen aiheuttajaa?

Tarkoittaako lohduttaminen todella pelkkää myötäelämistä, kuuntelua ja hiljaisuuden piinaamia hetkiä? - En tiedä, millainen sinun mielikuvasi lohdutuksesta on, mutta kokemuksesta olen itse oppinut, että ikävän usein meidän ihmisten toinen toisillemme suoma lohdutus yltää korkeintaan vain hapuilevan tekohengityksen tasolle.

Mieleeni herääkin kysymys, mitä Raamattu tarkoittaa lohduttamisella? Eli mitä lienee Herra tarkoittanut, kun hän Jesajan kirjan toisen osan ensimmäisessä jakeessa kehottaa lohduttamaan pakkosiirtolaisuuteen joutunutta Israelia:

"- Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.", Jes. 40:1.

Onko se tarkoitettu vain kauniiksi kehotukseksi tai korulauseeksi vai onko olemassa lohduttamista, joka todella vaikuttaa ja muuttaa asioita? Onko lohduttaminen vain osanottavaa huokailua ja 'lässyttämistä' vai mitä sillä tarkoitetaan?

Lohduttamista käsittelee myös tämänkertainen Toisen korinttolaiskirjeen tekstimme, jossa Paavali kirjoittaa sairauden ja vainon keskeltä samoin kärsimysten keskelle joutuneelle Korintin seurakunnalle. Tekstin alussa Paavali käyttää ilmaisua "runsaan lohdutuksen Jumala". Mitäkö se mahtaa sitten tarkoittaa? 'Lässytyksen ja tyhjien sanojen' Jumalaako? - Tuskin sentään. Nimittäin, vaikka sana 'lohdutus' on nykyään kärsinyt inflaatiosta, oli sillä reaalinen ja vahva merkitys ainakin vielä ensimmäisellä vuosisadalla. Katsotaanpa siis, mitä 'lohdutus' pitää sisällään.

Sanan lohdutus merkitys Raamatussa

Lohdutus tarkoittaa Nykysuomen sanakirjan mukaan "vahvistavaa apua, tukea ja lohtua". Raamatussa siitä käytetään heprean kielen sanaa 'nacham' ja kreikan sanaa 'parakaleo', josta Paavali käyttää tekstissämme muotoja 'parakaleo' eli lohduttaa ja 'paraklesis' eli lohdutus. Samasta sanajuuresta johdetaan myös Johanneksen evankeliumissa Pyhästä Hengestä käytetty sana 'parakletos' (Joh. 14:16 , ks. Joh. 14:15-26), joka tarkoittaa "puolustaja, lohduttaja, neuvonantaja, auttaja, vahvistaja".

Sana 'para-kaleo' rakentuu kahdesta sanasta: etuliitteestä 'para' ja teonsanasta 'kalaeo', joten kirjaimellisesti käännettynä se tarkoittaa "kutsua vierelle". Lohduttaminen merkitsee täten toisen persoonan lähellä olemista, hänen viereensä tulemista. Kukaan ei siis voi olla 'etälohduttaja' tai 'kaukolohduttaa' ketään, vaan lohduttaminen merkitsee aina vierellä kulkemista ja osallisuutta lähimmäisen kärsimykseen.

Lohduttaminen (ts. 'parakaleo') sisältää kaiken sen, mitä 'vierelle kutsuttu' henkilö ylipäätään voi tehdä auttaakseen toista. Lohduttaminen tarkoittaa tässä yhteydessä paljon enemmän kuin surua lievittävien korusanojen tai osanoton tarjoilua. Oikea lohduttaja seisoo lohdutettavan rinnalla osallistuen hänen suruunsa sanoin ja teoin uskaltaen käyttää tarvittaessa myös kovia sanoja rakkaudessa, jos lähimmäisen paras sitä vaatii.

Edelleen on aiheellista kysyä, mitä lohduttaminen käytännössä merkitsee? Pelkästään kreikan kielen sanaa tutkimalla voidaan lohduttamiselle johtaa myös merkitys "rukoilla, vedota, pyytää hartaasti". Se on myös lähimmäisen auttamista kaikin keinoin, piristämistä ja rohkaisemista. Lohduttamista ei ole surun tai kärsimyksen kieltäminen, vaan siihen osallistuminen ja sen kantaminen yhdessä lohdutettavan kanssa.

Joskus lohduttaminen ja taakan kantaminen tarkoittaa tekoja ja konkreettista apua, toisinaan tukemista, mutta aina esirukousta joko yhdessä lohdutettavan kanssa tai erikseen. Mikä onkaan sen lohduttavampaa kuin tietää toisen kerta toisensa jälkeen polvituvan esirukoukseen puolestaan etenkin, koska tiedämme Taivaallisen Isämme kuulevan huokauksemme ja todella välittävän niistä.

Raamatun mukaista lohduttamista ei täten ole pelkkä etäinen myötäilevä "kyllä se siitä" -asenne, vai niinkö ajattelet Herramme Jeesuksen Kristuksen meitä lohduttavan? Eli lohduttaminen ei ole pelkkä kaunis ele, vaan se on osallistumista lähimmäisen suruun, hänen tukemistaan kaikin keinoin. Lohduttamisen päämäärä ei ole 'kivun' kieltäminen tai turruttaminen, vaan särkyneen mielen taluttaminen vaikeiden aikojen yli kohti parempaa. Lohduttajina meidät on kutsuttu lähimmäisemme vierelle, joten tehtävämme on tällöin kulkea hänen rinnallaan – ei jättää häntä yksin.

Lohduttamisen lähde ja kokonaisvaltainen luonne

Kuten Paavalin tekstistä jo alussa havaitsimme, hän kutsuu Herraa "runsaan lohdutuksen Jumalaksi". Täten Paavali osoittaa lohdutuksen kuuluvan Jumalan luonteeseen. Korinttolaiskirjeen tekstiyhteydessä painotetaan lohdun virtaavan Herralta uskoviin erityisesti silloin, kun he kärsivät Jeesuksen nimen tähden, mutta tällöinkin lohtu on tarkoitettu edelleen jaettavaksi toisille, jotka ovat sen tarpeessa (lue 2. Kor. 1:4-7). Jumalalta saamamme lohtu on luonteeltaan samanlainen kuin rakkaus; sitä ei ole tarkoitettu pidettäväksi mustasukkaisesti vain itsellä, vaan jaettavaksi eteenpäin, jolloin sen tuottama ilo on moninkertainen.

Raamattu siis opettaa lohdutuksen lähteen olevan Jumala itse. Kaikki lohdutus on lähtöisin Herrasta, vaikka se sitten ilmenisikin meidän ihmisten kautta.

Jos lohdun syvin olemus on 'kätkettynä' Herrassamme, miksi emme ammentaisi lohtua hänestä ja jakaisi sitä eteenpäin, kuten Paavalikin. Tekstimme kirjoittamisen aikaan hän itse eli keskellä vainoa ja kuoleman varaa (2. Kor. 1:8-11), mutta kuitenkin hän jakoi lohdutusta korinttilaisille heidän ahdingossaan ja koki saavansa lohtua vastavuoroisesti myös heiltä. Toisin sanoen Jumalan ylitsevuotava lohdutus sai virrata hänen omiensa kautta kaikkien parhaaksi. On valtavaa tietää, että ihminen lohduttajana  toimia itseasiassa Jumalan ylitsevuotavan lohdutuksen kanavana ja välikappaleena. Kun siis tulee oma vuoromme kulkea kappaleen matkaa lähimmäisen vierellä, muistetaan keneltä lohtu on peräisin.

Samoin on syytä muistaa kuka on lohtumme lähde silloin, kun olemme itse lohdun tarpeessa. Ei ole siis mitään syytä torjua lähimmäisemme lohdutusta ja hänen vilpitöntä huolenpitoaan hädän hetkellä, sillä hän toimii silloin Jumalan antaman lohdun kanavana. Torjuessamme lohduttajan torjumme samalla lohdun lähteen. Eli Jumala lohduttaa sinua, kun sinulla on hätä. Hänellä on keinonsa lohduttaa.

Ja kun nyt puhun lohduttamisesta, muista sanan 'parakaleo' koko merkitys niin kuin edellä sen kävimme läpi. Jumalamme ei ole lohduttajana tyhjän puhuja tai turhan 'lässyttäjä', vaan Herra kulkee rinnallasi tehden kaiken sinun parhaaksesi.

Meitä kristittyjä ei ole vapautettu elämään nykyisessä langenneessa luomakunnassa kärsimyksen ulkopuolella, vaan elämme samoin ehdoin kuin kaikki muutkin ihmiset ja kuten Herramme Jeesus Kristus eli. Täten kukin meistä itkee omat itkunsa. Muuta kun kyynelien aika tulee, muista kuka kulkee rinnallasi ja tekee kaikkensa parhaaksesi. Sinulla on yhteys todelliseen lohduttajaan - häneen, joka on kaiken lohdutuksen alkulähde.

Lohduttaminen Paavalin tekstissä

Palataanpa vielä hetkeksi Paavalin tekstiin. Se on sijoitettu kirjeessä heti alkutervehdyksen jälkeen sille paikalle, johon antiikin kirjeenvaihdossa yleensä kirjoitettiin vastaanottajaa kiittelevä kiitospuhe (2. Kor. 1:3-11). Paavali tavalleen uskollisena ei ylistä kiitospuheessa kirjeen vastaanottajia, vaan hän kirjoittaa sen kiitosrukouksen muotoon, jossa hän kiittää Herraa siitä hyvästä, mitä hän on tehnyt vastaanottajien elämässä. Tämä on hyvä periaate myös itsemme muistettavaksi; kaikki hyvä mitä sinussa ja minussa on, tulee Herralta ja on  hänen hyvää armovaikutusta meissä. Kiitos kuuluu Herralle!

Tekstin kiitospuhe on temaattisesti yhtenäinen, vaikka se jakautuu asian puolesta kahteen jaksoon. Ensimmäisessä jaksossa (2. Kor. 1:3-7), joka on varsinainen tekstimme, Paavali käsittelee lohdun antamista ja vastaanottamista, kun taas jälkimmäinen jakso (2. Kor. 1:8-11) sisältää muutamia Paavalin valikoimia kuulumisia hänen omasta tilanteestaan. Kuulumiset kuitenkin sopivat kiitospuheen aloittavan jakson teemaan esimerkkeinä kärsimysten jakamisesta lohdun molemmin puoleisena välineenä.

Kiitosrukouksen teemaa tarvitse kaukaa etsiä. Se kiteytyy ensimmäiseen jakeeseen: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala...runsaan lohdutuksen Jumala!" (2. Kor. 1:3). Pohjimmiltaan teksti on kiitos Jumalalle siitä, että hän on kaiken lohdutuksen Jumala (ts. sen antaja ja lähde). Ei siis mikään ihme, että sana 'lohdutus' tai 'lohduttaa' esiintyy lyhyessä tekstikappaleessa peräti seitsemän kertaa:

  • "runsaan lohdutuksen Jumala!"
  • "häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia"
  • "samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta".
  • "Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi."
  • "Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä"
  • "niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne"

    Paavalin kiitosrukous lienee Raamatun kattavin yhtenäinen lohdutusta käsittelevä teksti. Siinä hän käsittelee lohdusta monipuolisesti eri näkökulmista samaan tapaan kuin me olemme käsitelleet edellä. Kertauksen vuoksi käydään vielä lyhyesti läpi tekstin sanoma.

    Jumala kolminaisuutena (tekstissä mainitaan Isä ja Poika) on kaiken lohdutuksen Jumala eli lohdutuksen antaja ja lähde. Jos joudumme ahdinkoon, tiedämme lohdutuksen tulevan aina Herralta (vaikka sen välikappaleena olisikin ihminen), joten tällä tavoin ahdinko koituu lohdutukseksi meille. Mikä positiivinen näkemys ahdistukseen mieheltä, jonka elämässä niitä riitti!

    Edelleen Herralta saamamme lohdutus antaa meille voiman jaksaa lohduttaa muita, vaikka itsekin eläisimme ahdingon keskellä. Ja yhtä kaikki niin saamamme kuin jakamammekin lohdutus rohkaisee meidät kestämään edelleen kärsimyksessä. Eli jos saatkin osaksesi kärsimystä, kuuluu sinulle osuus myös lohdutuksesta. Herran omien ei tarvitse elää kärsimyksessä ilman lohdutusta. On tietenkin toinen asia, jos emme ylpeyttämme tahdo ottaa lohdutusta vastaan.

    Yhteenvetona kaikesta tähänastisesta...

    Kaikki lohdutus on alun alkaen lähtöisin Jumalasta. Se, että saamme olla osalliset lohdutuksesta, tekee meistä edelleen 'velvolliset' jakamaan lohdutusta eteenpäin toisille. Jumalan lohdutus on kuin auringon valo ekosysteemille: valo tuo auringosta energiaa ekosysteemiin, jota sitten kasvit ja eläimet kierrättävät keskenään. Samoin lohdutus tulee Herralta, jota me ihmiset sitten kierrätämme ihmiseltä toiselle ja takaisin. Ja jos joku ei tahdo vastaanottaa lohdutusta tai vastavuoroisesti jakaa sitä toisille, tilanteesta kärsii yksilö itse, mutta myös hänen ympäristönsä, koska 'lohdutuksen tasapaino' järkkyy.

    Ota vastaan kaikki se lohdutus, mitä sinulle annetaan, koska se on Jumalan lahja sinulle. Vastaavasti muista myös vastuusi lohduttajana. Jumala antaa sinulle lohdutusta niin, että sinä vastavuoroisesti kykenet lohduttamaan muita. Kun ystäväsi etsii köyden pätkää tai lähintä ratakiskoa, jaa sinä siitä, mitä olet Herraltasi lahjaksi saanut. Lohduta lohdutonta - seiso hänen rinnallaan. Rakasta hänet Herrallesi sanoin kuin teoin. Sano vain se, mitä tarkoitat - sano ja tee se, mitä rakkaus sinulta vaatii. Anna Jumalan lohdutuksen levitä sinun huuliesi ja käsiesi välityksellä lievittämään tämän maailman tuskaa.

    Oikea lohdutus saa aikaan elämää, sillä se nostaa orastavan toivon myös heissä, jotka saavat ihailla lohdun kauneutta vain matkan päästä. Kun itse näet Jumalan lohdutuksen toimivan veljesi tai sisaresi elämässä, omista samalla lupaus tuosta lohdutuksesta myös omalle kohdallesi ja kiitä Herraa hänen ylitsevuotavasta hyvyydestään sinua kohtaan.

    Jos puolestasi matkaat juuri nyt elämäsi syvimmässä suossa, ota vastaan Jumalan lohdutus. Jumalan lohdutus alkaa siitä, kun sinun omat neuvosi loppuvat. Nosta katseesi maasta - katso Häneen. Anna koko elämäsi Jumalan käsiin, sillä mitä voit tehdä paremmin kuin Kaikkivaltias?

    Ja sinä, jolla elämä on nyt kunnossa, anna sinä puolestasi muille osuutesi lohdutuksesta, jonka Jumala on sinulle suonut. Anna lohdutuksen siunata lähimmäisiäsi huultesi ja kättesi välityksellä Jumalan nimen kirkastamiseksi. Ja tiedä, että Jumalan lohdutus ei ole tyhjiä lupauksia tai sanoja ilman sisältöä, vaan jotain konkreettista, aitoa ja vilpitöntä. Ethän siis unohda lohduttajana etkä lohdutettavana, mitä lohdutus taas tarkoittikaan.

    Pohdittavaa

    Mitä lohdutus tarkoittaa?
    Miten minua on lohdutettu? Olenko torjunut lohdutuksen?
    Miten olen jakanut lohdutusta muille?
     


  • © 2006 Jori Brander. Kaikki oikeudet pidätetään.
    Teksti julkaistu: 03.10.2006
     
     ©DUMultiversum Oy