Kotisatama.net Pe 03.04.2020 klo 14:48  
 Taustamusiikkia


Tervetuloa Kotisatamaan.

> kotisatama / raamattujasana / viikonsana / sana

Ohje <
Kotisatama in English


  Tapahtumakalenteri





Suosittele sivua! Teksti 47/2003 | Etusivu | Edellinen | Seuraava

Rakkaudesta sinuun
 
"Sen tähden odottakaa minua -- sanoo Herra -- odottakaa sitä päivää, jolloin nousen syyttäjäksi. Olen päättänyt koota kansat, kutsun valtakunnat sinua vastaan vuodattaakseni hehkuvan vihani sinun päällesi. Vihani tuli on tuhoava koko maan.

Vielä minä, Herra, annan kansoille uuden mielen, ja niin ne puhuvat puhtain huulin, huutavat avuksi minun nimeäni, kaikki ne palvelevat minua. Nubian jokien takaa hajallaan asuvat palvelijani tuovat minulle uhrilahjoja. Tuona päivänä sinun, Jerusalem, ei tarvitse enää hävetä, vaikka olet rikkonut minua vastaan. Silloin minä poistan keskuudestasi kaikki julkeat ja ylimieliset, ylpeät minä karkotan pyhältä vuoreltani.

Nöyrät ja köyhät minä jätän sinne asumaan, kansan, joka turvaa Herran nimeen. Ne, jotka ovat jäljellä Israelista, eivät tee pahaa eivätkä valehtele, heidän suustaan ei lähde petollista sanaa. He paimentavat laumojaan ja elävät rauhassa, eikä kukaan ahdista heitä.

Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem! Herra ottaa pois tuomiosi ja karkottaa vihollisesi. Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi, sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: -- Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota!

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta."
 
Sef. 3:8-17 [kr92] [kr38]    

Pelko, hylätyksi tuleminen ja hylkääminen ovat ikävä kyllä jokapäiväisiä ja tuttuja käsitteitä nykypäivän suomalaiselle. Hylätyksi tulemisen peikko nakertaa monen niin nuoren kuin vanhan elämäniloa. Joku pelkää tulevansa hylätyksi parisuhteessa, joku pelkää vanhempiensa hylkäävän hänet, kun taas joku pelkää lastensa hylkäävän hänet laitoshoitoon. Ja vieläpä monella on aiheellinen pelko, että työnantaja 'hylkää' hänet eikä tarvitse enää hänen työpanostaan.

Hylkääminen ja pelko ovat kummatkin rakkaudettomuuden hedelmää. Rakkaudettomuuden vastakohtana rakkaus puolestaan ei hylkää ketään - päinvastoin rakkaus sitoutuu kohteensa hyvinvointiin ja vaalii uskollisuutta, minkä tähden jo pelkästään voidaan sanoa, että "pelkoa ei rakkaudessa ole" (1. Joh. 4:18).

Nykyihmisen on lohdullista tietää, että Jumala rakkaus häntä kohtaan on täydellinen ja muuttumaton, ja että Herra "vihaa hylkäämistä" (Mal. 2:16). Paitsi, että Jumala vihaa hylkäämistä, hänessä itsessään ei ole mitään sijaa hylkäämisellä. Jumalalle hylkääminen on vieras käsite; hän ei hylkää ketään eikä näin ollen jätä koskaan omiaan rakkautensa ulkopuolelle, vaan tekee kaikkensa heidän parhaaksi. Rakkaus pitää kiinni silloinkin, kun itsekäs järkeily vaatii jo päästämään irti.

Moni varmaan keksii elämästään esimerkkejä, joissa hänen mielestään Jumala ei ole hänen kohdallaan vaikuttanut rakkauden motivoimana tai ainakaan hän ei ole sitoutunut yrittämään tarpeeksi. En kuitenkaan usko, etteikö Jumala toimisi meidän jokaisen kohdalla rakkautensa ja uskollisuutensa innoittamana, luulen, että kyse on siitä, että me ihmiset emme vain aina ymmärrä, mikä on parhaaksemme ja mikä ei. Se, mikä tänään tuo silmäkulmaan kyyneleen, voi olla huomenna - jos ei nyt ilo, niin ainakin tarpeellinen voimavara jatkaa eteenpäin. Ja toki rakkautta on sekin, että Herra sallii meidän tehdä omat virheemmekin.

Päivän tekstimme on profeetta Sefanjan kirjasta. Se ei ensisilmäykseltä vaikuta lainkaan puhuvan rakkaudesta eikä hylkäämisestä niin kuin alustuksemme, mutta jos luet sen huolella, huomaat sen puhuvan siitä, mitä Jumalan rakkaus vaatii häntä käytännössä tekemään omiensa parhaaksi. Katsotaanpa tekstiä tarkemmin.

Sefanja, niin kuka?

Profeetat Nahum, Habakuk ja Sefanja julistivat eteläisen Juudan valtakunnan alueella muutamia vuosikymmeniä ennen Jerusalemin hävitystä, noin sata vuotta pohjoisen Israelin valtakunnan hävityksen jälkeen. Sefanja oli mainituista kolmesta profeetasta varhaisin. Hänen toimintansa ajoitetaan kuningas Josian hallintoajalle 640-609 eKr. Raamattuun tallennetun profetian hän kirjoitti ennen Josian suurta hengellistä uudistusta ja ennen Assyrian kuningas Assurbanipalin kuolemaa vuonna 627 eKr. Sefanja lienee siis toiminut jo ennen kuin profeetta Jeremia sai kutsumisnäkynsä.

Sefanja oli kuningas Hiskian jälkeläinen neljännessä polvessa – juuri muuta hänen sukujuurista ja elämästään ei varmuudella tiedetäkään (Sef. 1:1). Tällä perusteella tiedämme kuitenkin sen, että Sefanja on Hiskian jälkeläisenä ollut myös kuningas Joosian sukulainen. On arvioitu, että hän oli hieman yli kaksikymppinen aloittaessaan tehtävänsä profeettana.

Sefanjan kirjasta

Sefanjan kirjan keskeinen sisältö on sanoma Herran päivästä. Sillä tarkoitetaan edessä olevaa erityistä ajanjaksoa, jolloin Jumala puuttuu väkevästi historian kulkuun. Herran päivä on tilinteon aika, jolloin 'sato' korjataan ja lopulta paljastuu, kuka kukin todellisuudessa on:

"Sen tähden odottakaa minua -- sanoo Herra -- odottakaa sitä päivää, jolloin nousen syyttäjäksi." (Sef. 3:8)

Sanoma Herran päivästä ei ollut pelkästään Sefanjan 'juttu', vaan aihe tuli voimakkaana esiin myös Jesajalla, Aamoksella ja Joelilla, mutta erityisesti Sefanjan kirja keskittyy tähän teemaan poikkeuksellisen perusteellisesti.

Kukaan muu profeetta ei ole kuvannut Herran päivää yhtä synkin sanankääntein kuin Sefanja teki. Sefanjan kirjan profetia vaikuttaa tuomitsevan luonteensa tähden luotaantyöntävältä. Kirjan sanomasta ei ensi silmäyksellä tunnu löytyvän montakaan valoisaa ja rohkaisevaa lupausta. Itseasiassa kirjaa voidaan nimittää tuomion kirjaksi. Sen kolmesta luvusta ensimmäiset kolme ja puoli lukua käsittelevät pelkästään tuomiota.

Sefanjan kovan tuomion sanoman taustalla vaikutti kansan jo vuosikymmeniä kestänyt syvä luopumus Juudassa. Sefanjan iso-isoisää, eli vanhurskasta kuningas Hiskiaa, seurasi hänen poikansa Manasse, joka puolestaan tunnetaan Juudan jumalattomimpana hallitsijana. Manassen poika Amon puolestaan jatkoi isänsä viitoittamalla tiellä. Ja samalla 'tiellä' kulkivat edelleen profeetta Sefanjan aikalaiset. Vasta kuningas Josia katkaisi vuosikymmeniä kestäneen jumalattomuuden kierteen kohta Sefanjan kirjan kirjoittamisen jälkeen. Ehkäpä juuri Sefanjan profetia ja kutsuhuuto Herran luo rohkaisivat nuorta Josiaa aloittaman hengellisen uudistuksen kansan keskellä.

Mitä rakkaus on? Mitä se vaatii?

Herääkin kysymys, miksi Sefanjan kirja voisi olla yksi tärkeä tekijä hengellisen uudistuksen liikkeellelähdössä? Ehkäpä syy löytyy tämän kertaisesta tekstistämme, jota voidaan pitää Jumalan rakkauden kutsuhuutona omalle kansalleen. Tekstimme näet kuuluu profetian viimeiseen osaan, jossa Herra lupaa tuomiosanomien jälkeen vielä ennallistaa Jerusalemin ja tuoda kansansa luokseen (Sef. 3:8-20).

Katkelman ensimmäinen jae, kuten oikeastaan koko kirja tähän saakka, puhuu vielä tuomiosta, joka odottaa katumatonta kansaa: "Olen päättänyt koota kansat, kutsun valtakunnat sinua vastaan vuodattaakseni hehkuvan vihani sinun päällesi. Vihani tuli on tuhoava koko maan." On aiheellista kysyä, millainen rakkaus puhuu tällaisia sanoja? Jakeen tulkinta vaatii, että tehdään selkeä ero tekstissä Jumalan rakkauden ja vihan kohteiden välillä: 1) Herra rakasti kansaansa niin kuin oli tehnyt kautta aikojen, mutta samaan aikaan 2) hän vihasi sitä vääryyttä, jota kansa harjoitti. Olisiko se ollut oikeaa rakkautta ja uskollisuutta, jos Herra ei olisi puuttunut rakastamansa kansan harjoittamaan vääryyteen ja eksytykseen? Olisiko siis ollut rakkautta antaa toisen tuhota itsensä, jos kerran vielä oli mahdollista pysäyttää hänet?

Eikö siis Jumalan rakkaus vaatinut häntä toimimaan kansansa parhaaksi? Ja eikö kansan parasta ollut juuri se, että Jumala tahtoi erottaa heidät vääryydestä, joka muuten tuhoaa heidät? - Tuomion julistuksen tarkoitus on täten ilmeinen. Se avasi kuulijoiden silmät näkemään oman tilanteensa mahdottomuuden.

Synkkien tuomion sanojen jälkeinen lupaus uudesta onnellisesta päivästä (Sef. 3:9-) liittyy Herran kansan hengelliseen uudistukseen, joka puolestaan pelastaisi kansan itsetuholta ja tuottaisi heissä Jumalan rakkauden hedelmää. Uudistus alkaa siitä, että ihmiset menevät itseensä ja alkavat etsiä Herraa ja hänen sanansa valtavia lupauksia:

"Vielä minä, Herra, annan kansoille uuden mielen, ja niin ne puhuvat puhtain huulin, huutavat avuksi minun nimeäni, kaikki ne palvelevat minua."

Jumalan vaatimus ei ole ylivoimainen – se ei ole mielivaltainen, vaan se on kokonaisuudessaan tarkoitettu ihmisen parhaaksi. Pelastus tuholta ei edellytä ihmisiltä 'temppuja tai älyllistä oivallusta', vaan pelkästään kuulemista ja kuuliaisuutta. Herra yksinkertaisesti odottaa, että ihmiset vihdoin pelkäävät häntä (= kunnioittavat häntä niin kuin ihmisen kuuluu Jumalaa kunnioittaa), ottavat kurituksesta opiksi ja pitävät mielessä sen, mitä Herra on heidän parhaakseen jo aikojen alusta alkaen säätänyt.

Ja kun ihmiset kuulevat Herraa, hän toimii: "Vielä minä, Herra, annan kansoille uuden mielen". Ja missä Herra saa toimia omiensa keskellä, siellä "puhutaan puhtain huulin". Entä mitä tällä sitten tarkoitetaan? Löydämme siihen vastauksen Jesajan kutsusta profeetan virkaan: "Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu." (Jes 6:7). Puhtain huulin puhuvat ne, joiden syyllisyys on otettu pois ja vääryydet on sovitettu.

Sefanjan profetian jakeet Sef. 3:9-14 kuvaavat tätä ihanaa olotilaa, joka parannuksen ja syntien sovituksen kautta viimeisenä päivänä saavutetaan:

"Minä annan kansoille uuden mielen, ja niin ne puhuvat puhtain huulin, huutavat avuksi minun nimeäni... Nöyrät ja köyhät minä jätän sinne asumaan, kansan, joka turvaa Herran nimeen. Ne, jotka ovat jäljellä Israelista, eivät tee pahaa eivätkä valehtele, heidän suustaan ei lähde petollista sanaa. He paimentavat laumojaan ja elävät rauhassa, eikä kukaan ahdista heitä." (Sef. 3:9-14)

Tämä on se, mitä Herra tahtoi ja tahtoo tänäkin päivänä antaa kansalleen. Jos pysähdyt hetkeksi miettimään näiden sanojen syvempää sisältöä, huomaat Herran varanneen omilleen jotain monta kertaa parempaa, mitä Sefanjan aikalaiset ikinä saattoivat odottaa.

Herra, miksi kaikki tämä vaiva?

Herää kysymys: miksi Herra tekee kaiken tämän? Miksi hän 'keinoja kaihtamatta' kääntää maalliselle 'loistolle' sokaistuneiden valittujensa katseen takaisin taivaallisiin? Miksi hän hellittämättä kutsuu omiaan pelastukseen, pitää ovea avoinna ja odottaa heitä luokseen? Minkä tähden Herra ei vain hylkää ihmistä oman turmeltuneisuutensa vietäväksi? Miksi Herra tekee kaikkensa jopa sinun ja minun pelastamiseksi?

Profeetta Sefanja antaa tekstissä vastauksen myös näihin kysymyksiin: "Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta." Herra tekee kaiken yksin rakkaudesta sinuun. Ajattele, sinä olet Herrasi suurin ilon aihe; hän iloitsee ja riemuitsee sinusta! Sefanja ei kirjoita, että Herra iloitsee sinun teoistasi tai jostain mitä sinulla on. Herra ei iloitse siitä, mitä olet ollut ennen tai mitä ehkä olet joskus tulevaisuudessa. - Ei, Herra iloitsee sinusta - sellaisena kuin sinä olet.

Herra ei hylkää sinua, vaan päinvastoin hän tekee kaikkensa saattaakseen sinut yhteyteensä. Kaikki minkä hän sallii sinulle tapahtuvan, hän sallii sen rakkaudesta sinuun. Joskus on päiviä, kun tekee kipeää, mutta silloinkin:

"Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa."

Rakkaus ei ole vain iloitsemista hyvistä hetkistä, vaan se on pysymistä toisen lähellä satoi tai paistoi.

On valtavaa rakastaa ja on valtavaa kokea olevansa rakastettu, mutta ikävä kyllä helppoa rakkautta ei ole. Rakkaus ei luovuta, rakkaus ei hylkää, vaan se taistelee rakastamansa ihmisen puolesta luovuttamatta viimeiseen saakka. Ajattelepa vaikkapa Sefanjan kirjan valossa, mitä kaikkea Herra salli kansalleen vain siksi, että hän tahtoi rakastaa eksyneen rakkaansa takaisin luokseen. Rakkaus ei pelkää pysäyttää myöskään sinua, jos ymmärtämättömyyttäsi juokset kohti turmiota. Rakkaus tekee kaikkensa sinun tähtesi, vaikka et edes ymmärtäisi kiittää, vaan hangoittelisit vastaan.

Ja kuka on tämä elämäsi suurin rakkaus? - Se on sinun Herrasi, sinun Jumalasi;  hän joka ei hylkää sinua, vaan tekee kaikkensa yksin sinun parhaaksesi.

Sinun Herrasi tekee kaiken rakkaudesta sinuun. Niin kuin profeetta Sefanja kirjoittaa tekstikatkelmamme lopussa, sitä mekin tahdomme julistaa:

"Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta."

Ole siunattu teilläsi tänään ja aina, sinä Herran rakastettu!

Pohdittavaa

Kuuluuko rakkauteen myös vastuu rakastetusta?
Voiko rakkaus vaatia myös kyyneliä?
Miksi Herra auttaa minua ja on minun kanssani?
 


© 2003 Jori Brander. Kaikki oikeudet pidätetään.
Teksti julkaistu: 17.11.2003
 
 ©DUMultiversum Oy